Eteisvärinän katetriablaatiohoidon jälkeen

Hei !

Olen yli 65-vuotias, mielestäni ihan hyväkuntoinen mies. Minulle tehtiin puoli vuotta sitten katetriablaatio (jäädytysmenetelmä) kohtauksittaisen eteisvärinän vuoksi. Mielestäni toimenpide onnistui hyvin, sillä flimmereitä ei ole esiintynyt. Asiakirjoissa oli mm. mainita: "....laskimot saatiin hyvin eristettyä...". 
Toivon, että parikymmentä vuotta kummitelleet flimmerit pysyvät toimenpiteen ansiosta poissa. Etenkin kun Tambocorkaan ei oikean haarakatkoksen vuoksi kuulemma estolääkityksenä enää sovi. Muutamia sekunnin kestäviä lieviä flimmerin tapaisia pyrähdyksiä ja lisälyöntejä on kylläkin vielä esiintynyt. Olen pohtinut, että ovatko mahdolliset flimmerit jääneet tehdyn ablaation vuoksi kehittymättä ja siksi typistyneet tuollaisiksi pyrähdyksiksi?
Lääkityksensä on Pradaxa, lievä annos Metohexalia ( 1,5 x 23,75 Mg), Losartan 25 Mg lievään verenpaineeseen. Voikohan tuota Metohexalia lisätä, jos noita pyrähdyksiä alkaa enemmän esiintyä? Vai voisiko ohessa käyttää lieviä annoksia esim. Propralia? Miten tuo haarakatkos vaikuttaa kokonaisuuteen? Olen myös pohtinut onko järkeä tuon Pradaxan (2 x vrk:ssa) vaihtamisessa esim. Xareltoon (1  x vrk), ihan vaan käyttömukavuuden vuoksi?

Ablaation jälkeen

3.8.2017
Ablaation jälkeen

Eteisvärinän taustalla voi olla monenlaisia syitä, kuten erilaisia sydänsairauksia, ylipainoa, kilpirauhasen liikatoimintaa jne. Noin kolmanneksella eteisvärinäpotilaista kyseessä on ns. itsenäinen eteisvärinä. Tämä tarkoittaa sitä, että potilas on muutoin terve eikä eteisvärinälle löydy varsinaisia ulkoisia syitä. Itsenäisessä eteisvärinässä rytmihäiriö saa yleensä alkunsa keuhkolaskimoiden tyvialueelta, josta purkautuu sellaisia lisälyöntejä jotka saattavat käynnistää varsinaisen eteisvärinän.

Eteisvärinän ablaatiohoidossa tehdään katetrilla arpilinjoja näiden laskimoiden ympärille. Tällä tavalla pyritään eristämään alue siten, etteivät ylimääräiset eteislisälyönnit, eräänlaiset purkaukset, käynnistäisi eteisvärinää. Luodaan ikään kuin aitoja rytmihäiriöpesäkkeiden ympärille. Toimenpide ei aina onnistu, sillä rytmihäiriön syntymekanismeja voi olla muitakin, tai aita on saattanut jäädä epätäydelliseksi. Tästä syystä toimenpide joudutaan joskus toistamaan.

Kysyjän tapauksessa toimenpide vaikuttaa onnistuneelta. Vaikka eteisvärinää vielä esiintyisi, se on yleensä lievempioireista, kohtaukset ovat lyhyitä ja päättyvät itsestään. Edelleen saattaa esiintyä noita kysyjän mainitsemia ”yrityksiä”, eli lisälyöntipyrähtelyjä. Tämä on varsin tavallista. Pyrähtelyt eivät vain enää kykene käynnistämään eteisvärinää. Tehdyt arpilinjat kehittyvät edelleen ja lopullinen tulos ablaatiohoidosta nähdään vasta muutamien kuukausien kuluttua. Odotettavissa siis on, että tulos vielä tästä paranee. Jos tuntemuksia esiintyy häiriöksi asti, voi beetasalpaaja-annosta (metohexal) vähän nostaa.

Koska toimenpiteen jälkeenkin saattaa yhä esiintyä nyt vähempioireisia eteisvärinäkohtauksia, antikoagulaatiohoitoa on tapana jatkaa tukosriskipisteytys (CHADS-Vasc) huomioiden. Kysyjällä on käytössä suora antikoagulantti (Pradaxa®). Suoria antikoagulantteja on neljä vaihtoehtoa, jotka ovat teholtansa kutakuinkin samanveroisia. Kahta valmistetta otetaan kaksi kertaa päivässä (Pradaxa ja Eliquis®) ja kahta valmistetta kerran päivässä (Xarelto® ja Lixiana®). Joillekin potilaille Pradaxa saattaa aiheuttaa vatsaärsytystä, joka saattaisi olla peruste lääkkeen vaihdolle toiseen valmisteeseen. Muutoin erityisiä perusteita ei ole, ellei sitten mukavuussyistä halua valita kerran päivässä otettavan vaihtoehdon.

Haarakatkos ei vaikuta tällä kertaa toimenpiteen onnistumismahdollisuuksiin tai antikoagulantin valintaan. Rytmihäiriölääkkeen valinnassa sillä on merkitystä, kuten kysyjä oli sairauden tiimoilta oppinutkin.

4.8.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri