Päivi Kauppi vetää naurujoogaa muun muassa
työpaikkojen tykypäivillä. Hän haaveilee nauruklubin
perustamisesta. Nauruklubeja on perustettu eri puolille Suomea, ja
pian olisi Kouvolankin vuoro saada omansa.
Kauppi tietää, että naurujooga rentouttaa ja se muuttaa totuttuja roolimalleja. Kun työporukka on nauranut yhdessä vedet silmissä, on helpompi miettiä kiperiäkin asioita. Nauru lähentää ja se parantaa yhteishenkeä.
Hermoratahieroja ja naurujoogaohjaaja Päivi Kauppi löytää hetkessä lukuisia asioita, joita kunnon nauru elvyttää. Nauru virkistää hermoja ja se tekee hyvää vatsalihaksille. Nauru helpottaa kipua ja se voi helpottaa unihäiriöitä. Nauru laittaa endorfiinit liikkeelle ja se laittaa sydämen pumppaamaan verta. Jos ajatukset vatkaavat samaa synkkää rataa, naurun avulla voi katkaista myllyn.
– Keho ei tiedä, nauraako ihminen oikeasti vai ei. Siksi
nauramista kannattaa harjoitella, Kauppi tietää.
Pelleily on fiksuutta
Ihminen ei naura koskaan liikaa – varsinkaan meillä länsimaissa.
Saksalainen psykiatri Michael Thiz on todennut, että 1950-luvulla
me nauroimme keskimäärin 18 minuuttia päivässä, nykyisin vain kuusi
minuuttia. Lapset saattavat nauraa päivittäin jopa yli 300 kertaa,
aikuiset keskimäärin vain 15 kertaa. Näinkö on elämä vakavaa,
ettemme ennätä edes nauraman?
Naurujooga pohjautuu Hasya-joogaan, ja sen idea on yhdistää nauraminen oikeanlaiseen hengittämiseen. Moni ihminen juoksee aamusta iltaan kiireissään ja huokaisee kunnolla vasta illalla ensimmäisen kerran. Naurujoogassa opetellaan oikeaa hengitystekniikkaa ja tietoista hengittämistä. Syvään hengittely rauhoittaa ja se tuo kehoon happea.
Kauppi tietää kokemuksesta, että nauru tarttuu ihmisestä toiseen samalla tavalla kuin haukotus. Naurujoogasessioissa törmää usein muutamaan ihmiseen, joka ei aluksi innostu asiasta. Kauppi kertookin yleensä session alussa, mistä on kyse ja miksi kannattaa nauraa yhdessä. Tässä vaiheessa moni vastarannankiiski motivoituu mukaan.
– Ei ole hölmöä nauraa vaan fiksua pelleillä. Omat mokat sulavat
pienemmiksi, kun niille uskaltaa nauraa muiden kanssa.
Kauppi tietää, että naurun tuoma ilo tekee elämästä helpompaa.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi opiskelu on helpompaa, jos on
hyvällä mielellä kuin jos yrittää päntätä uutta asiaa päähän
hampaat irvessä. Naurua voi etsiä elämäänsä vaikkapa lukemalla
hauskaa kirjaa, katsomalla komediaa tai tapaamalla hauskoja
ystäviä.
Naurujoogan perusti vuonna 1995 intialainen lääkäri Madan Kataria. Hän aloitti harjoitukset pienen ryhmän kanssa Mumbaissa. Nykyisin hän kulkee ympäri maailmaa kertomassa naurujoogasta ja perustamassa nauruklubeja.
Päivi Kauppi sanoo, että hänelle nauraminen oli aina ollut – ongelma. Hän on nauranut lapsesta saakka paljon ja varsinkin itselleen, ja usein niin sanotusti väärässä paikassa. Kymmenen vuotta sitten hän meni yritysvalmentaja Heimo Keskitalon vetämään naurujoogaryhmään ja ihastui ikihyviksi. Sitten hän opiskeli itse ohjaajaksi, ja on naurujoogasta innostunut.
Ja nauramisesta:
– Kaikelle voi nauraa sydämensä kyllyydestä. Viimeisenä työpäivänä voitaisiin hyvin pitää naurujoogaa ja kikattaa hersyvästi lopputilille mahat kippurassa.
Teksti: Terhi Friman
Kuva: Marja Seppälä