Kulta ja kaviaari avautuvat helposti. Kivi tarkoittaa louhittavaa mustakiveä. Kuohuva on yhtä kuin Hermannin Viinitilan Kultakuohari. Ja kuntoutus viittaa Kuntoutuskeskus Pääskynpesään. Mutta se voisi tarkoittaa yhtä hyvin paikallisen sydänyhdistyksen monipuolista fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämistä.
J
os Ilomantsia pitäisi mainostaa viiden S:n kuntana, niin
Sydänyhdistys olisi luettelon ensimmäinen S, varsinainen
valttiässä! Mitä muuta voisi sanoa yhdistyksestä, johon kuuluu
lähes seitsemän prosenttia kunnan asukkaista? Asukkaita on noin 5
900 ja sydänyhdistyksessä jäseniä nelisensataa. Ehdotin
välittömästi, että korkea jäsenmäärä on seurausta alueen
sairastavuudesta ja menestyksekkäästä Pohjois-Karjalan
sydänprojektista. Ei kuulemma ole. Näin minua valistettiin:
- Korkeasta jäsenmäärästä lankeaa kiitos yhdistyksen rohkeille, pitkäaikaisille ja uskollisille toimijoille, jotka ovat "antaneet persauksille hyvät potkut". Yhdistyksen kehitykseen ovat erityisesti vaikuttaneet Aimo ja Irja Mielonen sekä Hilkka Ronkainen. Heidän aloittamansa terveysvalistustyö ja muu monipuolinen aktiivisuus vetivät aikoinaan kuntalaisia yhdistykseen. Kiitosta sai myös terveyskeskuslääkäri Pasi Kuusisto, joka yhdistyksen hallituksen jäsenenä oli ollut "ennakkoluulottomuuden huippu". Kaikkiin uusiin hankkeisiin tupakkavalistuksesta lähtien saatiin terveyskeskuksen tuki.
Sokeroitko sydämesi?
Tapaamistamme edeltävä päivä, seitsemäs kesäkuuta, oli yksi viime
vuoden kohokohdista, yhdistyksen kesäretki Joensuuhun. Ensin
retkelle osallistuneet 73 jäsentä kiertelivät kaupungilla ja
tutustuivat taidepuistoon. Satamassa noustiin risteilylaivaan,
syötiin, katseltiin Pielisjoen maisemia ja kuunneltiin, kuinka
"haetar niin haekeesti soi". Kymmenisen venäläistä innostui
tanssimaan ripaskaa ja nuorekkaasta menosta piti huolta myös
Lappeenrannan teknillisen yliopiston joukko. Illansuussa
yhdistysväki palasi kotikonnuille ja aamulla samaa joukkoa saapui
virkeänä Möhkön Rajakartanon emännän Elvi Lemmetyisen
kahvipöytään.
Aloitettiin keskustelemalla terveyskeskuksen roolista ja yhdestä keskeisimmistä yhteistyömuodoista eli Tulppa-ryhmästä. Veritulpasta selvinneiden joukossa on niin leikattuja kuin pallolaajennettujakin. Ryhmää vetävät Sydänliiton valtakunnallisen projektin kouluttamat tukihenkilöt. Vastuu ryhmän toiminnasta on terveyskeskuksella. Kriisivaihetta elävät, vertaistuen tarpeessa olevat sydänpotilaat käyvät Pääskynpesässä. Koulutettuja tukihenkilöitä yhdistyksellä on yhteensä viisi.
Omaa kuntaa yhdistysväki jaksoi kiitellä. Suhteet ovat kautta aikojen olleet erinomaiset, ja terveyskeskuksesta on aina saatu apua käytännön asioihin "vehkeitä ja vempaimia myöten". Kunta on toisin sanoen ymmärtänyt, että ilman yhteistyötä potilasjärjestöjen kanssa hommista ei tule yhtään mitään.
Esimerkkinä kunnan ja järjestöjen yhteistyöstä on yleisöluentojen pyörittäminen viime toimintakauden aikana. Sydänyhdistyksen ja diabetesyhdistyksen yhteisen teemaillan otsikko kysyi Sokeroitko sydämesi?
Kun päämääränä on lisätä kuntalaisten tietämystä omahoidosta ja terveyden edistämisestä, niin jo osanottajamäärien perusteella voi päätellä, että työ ei ole mennyt hukkaan. Iltaluennoilla, joita järjestettiin yhteensä seitsemän, oli vähimmillään 60 kuulijaa, mutta neurologian teemaillassa osallistujia oli peräti 150.
Yleisötilaisuuksien ajankohta on helppo muistaa, sillä ne järjestetään säännöllisesti kuukauden ensimmäisenä tiistaina. Eri toimijoiden ennakkoluulottomuuden ansiosta "yhteistyö on monipuolistunut ratkaisevasti".
Yhdistysväen tyytyväisyyteen on osasyynä kohtuullisen hyvä lääkäritilanne. Vakituisia on kolme, neljäntenä lääkärifirman kautta tuleva työterveyslääkäri. Kiitollisia ollaan myös siitä, että kerran kuussa Pohjois-Karjalan keskussairaalasta vastaanottoa tulevat pitämään neurologi, kirurgi, gynekologi sekä korva-, nenä- ja kurkkulääkäri. Jos vastaanottoaikoja on vapaana, terveyskeskus ilmoittaa niistä netissä. Lääkärin viikonloppupäivystys on Ilomantsissa, arkipäivisin yöpäivystys on Joensuussa.
Kodin seinien ulkopuolelle, mars!
Tyytyväisiä ollaan siihen, että kunta antoi viime toimintakaudella
korvamerkittyä rahaa erityisesti liikuntaan, kuten vesijumppaan.
Toisaalta yhdistysaktiivit pitävät kunnan avustuspolitiikkaa
toimintojen jatkuvuuden kannalta tempoilevana ja huonosti
ennakoitavana.
Maanantaisin aloitetaan viikko vesijumpalla, joka toinen tiistai kokoontuu sydänkerho, keskiviikkoisin harrastetaan terveysliikuntaa yhdessä kansalaisopiston kanssa ja perjantaina kuntoliikuntaa senioripuistossa ja luonnossa.
Varapuheenjohtaja Aino-Inkeri Penttinen kertoi kuntoliikunnan lähteneen siitä yksinkertaisesta oivalluksesta, että ihmisellä on käytettävissään jalat, joilla voi liikkua. Senioripuistossa on jalkaprässi ja kaksi käsikuntovehjettä, tasapainopolku, frisbeerata, ja kylää kiertää asfalttiin maalattu rollaattorireitti. Ja lisää hyvää on luvassa...
- Tämä on hyvä kunta elää ja asua, ja tänne on tullut paljon paluumuuttajia, vaikka pitkät välimatkat näkyvät ja vaikuttavat yhdistyksenkin toiminnoissa. Tyhjenneet mummonmökit ovat täyttyneet ja tarjolla on edullisia kerros- ja rivitaloasuntoja sekä omakotitaloja, totesi kahviporukka toisiaan täydentäen. Ilomantsi on myös matkailukunta. Näin luetteli yhdistysväki:
- Petkeljärven kansallispuistoon on helppo mennä, siellä käy jokainen kuntalainen vähintään kerran vuodessa. Sen maastot ovat osa sata kilometriä pitkästä harjumuodostumasta, joka muotoutui lähes 11 000 vuotta sitten. Luontotaulu kertoo esimerkiksi mikä on suppa, ja talvisodan torjuntataistelujen juoksuhaudat ovat vielä näkyvissä. Reitti Möhköstä
Petkeljärvelle on 15 kilometriä. Taitajan taival Putkelasta Petkeljärvelle on 25 kilometriä. Susitaival pohjoiseen on lähes 100 kilometriä. Sonkajanjärven kierros. Ei muuta kuin samoamaan! Ja vielä: pitkospuut Kesonsuon lintutornille. Yksityinen Möhkövaaran lintutorni. Hattuvaaran, Mutalahden, Parppeinvaaran ja Sonkajan tsasounat. Möhkön rautaruukkimuseo. Sotien taistelupaikat ja muistomerkit sekä suuri sankarihauta kertovat paljon kunnan menneestä historiasta.
Karhun on Ilomantsissa nähnyt vähän jokainen, Aino-Inkerikin 50 metrin päästä, ja satapäinen karhunmetsästäjien joukko on syksyisin tuttu näky kylän raitilla. Haittaakin niistä on, sillä otson pelossa monet marjastajat karttavat ehtymättömiä mustikkametsiä ja puolukkakankaita, vaikka yhteiseloon on vuosien varrella totuttu.
Kotiseudun arvostaminen ei sulje pois sitä, että muuallakin on
tarjolla katsottavaa ja koettavaa. Virkistysmatka voi ulottua yhtä
hyvin Siilinjärven tai Summassaaren kylpylään kuin Suomenlahden
taakse Pärnuun tai Haapsaluun. Teatterissa on käyty mm. Joensuussa,
Tohmajärvellä, Varkaudessa ja Värtsilässä, eikä omaa Möhkön
kesäteatteriakaan ole unohdettu.
Sydänkerhojen, allasjumppien, liikunta- ja muiden tapahtumien
tilastot kertovat, että vuoden 2010 loppupuoliskon ja vuoden 2011
alkupuoliskon henkilökäyntejä oli yhteensä yli 4 000. Siis niin
monta kertaa yhdistys sai vuoden sisällä jäsenet liikkeelle ja
kodin seinien ulkopuolelle.
Ei toiminta kuitenkaan pelkällä korvamerkityllä kunnallisella avustuksella pyöri. Koska yhdistys on iso, ovat jäsenmaksut merkittävä lähde. Rahaa saadaan myös erilaisista myyjäisistä ja arpajaisista. Pogostan hiihtoon leivottiin 200 piirakkaa ja muotinäytöksetkin vetävät. Kerhoiltoihin osallistuu keskimäärin yli 70 henkeä, ja satasen nurkilla pyörivä kerhojen arpajaistuotto käytetään kokonaisuudessaan kerhon omaan toimintaan.
Jos lukijasta tuntuu, että oma yhdistys kaipaisi hieman kokemukseen perustuvaa lisäpotkua, niin kesäretki Ilomantsiin ja yhteydenotto sikäläisiin kollegoihin ei ole pois suljettu suositus.
Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen