- Olen aina lenkkeillyt ja käynyt kuntosalilla. Helmikuussa lenkit
alkoivat "tökkiä." Rintakehässä ja käsivarsissa oli tuntemuksia,
mutta varsinaista kipua se ei ollut. Piti vain välillä pysähtyä,
ikään kuin olisi tullut liikennevaloihin, kertoo Kauko Vanajas.
Vanajakselle tehtiin rasituskoe ja sydämen varjoainekuvaus, jossa
paljastui, että yksi suoni oli täysin tukossa, toinen melkein ja
kolmas 80-prosenttisesti.
- Kun lääkäri teki piirroksen sydämeni kunnosta, ensimmäinen
kysymykseni oli, miten tuonne kulkee veri. Onhan se ihme, että olen
hengissä. Sydänlääkärin mukaan pelastukseni on ollut innokas
liikuntaharrastukseni. Sydämeen oli syntynyt korvaavia
verisuoniyhteyksiä tukkeutuneiden tilalle. Tutkimuksissa paljastui
myös, että olen joskus saanut pienen infarktin.
Vanajas pääsi ohitusleikkaukseen kolmen viikon kuluttua
tutkimuksista.
- Kun leikkauksen jälkeen heräsin, katselin piuhoja ympärilläni, ja
ajattelin, että nyt se on tehty. Vaimoani tilanne taisi hirvittää
enemmän.
- Kun pääsin teho-osastolta kirurgiselle osastolle, ilmoitin
huonekavereille, että nyt muuten pestään hampaat. Olin sekaisin
kuin käkikello. Huonekavereissa oli pari ikätoveriakin, joiden
kanssa oli mukava jutella.
"Kuinka paljon voin hurjastella?"
Vanajas antaa täydet pisteet suomalaiselle
terveydenhuoltojärjestelmälle.
- Luotan lääkäreihin ja hoitajiin täydellisesti. Sain
ensiluokkaista hoitoa, en voi valittaa mistään. Minulle tehtiin
kolmeen suoneen ohitus, suonia otettiin jalasta ja käsivarsista.
Miehen toipuminen alkoi hämmästyttävää vauhtia. Edes kipua ei
ollut.
- Lähdin kävelemään toisena päivänä leikkauksesta. Sain alussa
morfiinia, mutta sairaalasta päästyäni en ole kipulääkkeitä juuri
tarvinnut.
Vanajaksen sepelvaltimotauti todettiin ensimmäisen kerran 17 vuotta
sitten. Silloin aloitettiin kolesterolia alentava lääkitys.
- Sairaalasta palattuani laihdutin vielä 7,5 kiloa. Olen entinen
Painonvartija, osaan ulkoa pistesysteemin. Syön paljon suomalaisia
marjoja ja täysjyväviljoja.
Sydämen kunnon parantuminen näkyi heti liikkuessa.
- Kun leikkauksen jälkeen menin lenkille, ihmettelin, kun pystyin
kävelemään yhtä soittoa. Tuli melkein mieleen, että pitäisikö tässä
varmuuden vuoksi pysähtyä, että kuinka paljon voin "hurjastella",
Vanajas kertoo.
- Sauvakävelyn sain aloittaa vasta 2-3 kuukauden kuluttua, kun
rintalasta oli kunnolla luutunut. Liikunnan avulla pystyn
katkaisemaan työasiat kuin valokatkaisimesta ja nukun
supersikeästi.
Etäyhteys töihin
Vanajas oli etäyhteydessä töihin jo viikon kuluttua
ohitusleikkauksesta Puoli Kaupunkia -lehteen, jonka omistaja hän
on.
- Työ on ollut yksi tekijä, joka on auttanut kuntoutumisessa, mieli
pysyy virkeänä, Vanajas kertoo.
Lopputarkastuksessa kaikki arvot olivat kohdallaan. Tällä hetkellä
Vanajas käyttää kolesterolia alentavan lääkityksen lisäksi
beetasalpaajaa ja asetyylisalisyylihappoa.
- Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, kuinka iso juttu leikkaus oli.
Nyt haluan pitää kunnostani huolta. Käymme vaimon kanssa joka ilta
sauvakävelyllä. Suunnitelmissa on, että alkaisin myös juosta.
Jopa puolet ohitusleikkauksista kiireellisiä
- Iän lisäksi ohitusleikkauksesta toipumiseen vaikuttavat
liitännäissairaudet, joista merkittävimpiä ovat verenpainetauti,
muut valtimosairaudet, kuten kaulavaltimon ahtaumat tai vaikea
diabetes, kertoo osastonylilääkäri
Tero Sisto Tampereen yliopistollisen sairaalan
Sydänkeskuksesta.
Toipumistahti paljastuu melko pian leikkauksen jälkeen.
- Kun potilas nostetaan seisomaan ja saa luvan liikkua, toiset
lähtevät heti kävelemään, ja menevät ikään kuin heittämällä läpi
systeemistä. Näin kerran leikkaamani 65-vuotiaan miehen tansseissa
kaksi viikkoa operaation jälkeen. En voinut uskoa sitä!
Myös kivun kokemus on yksilöllinen. On mahdollista, että kipua ei
ole lainkaan.
- Toiset ovat hyvin kipuherkkiä, ja tarvitsevat paljon
kipulääkkeitä. Leikkaukseen liittyvä kipu menee yleensä ohi
muutamassa päivässä, mutta kun haava alkaa parantua, rintakehää
saattaa nipistellä.
Ohitusleikkauksiin mahtuu kuitenkin monia tarinoita, niitä
surullisiakin.
- Erään tutkimuksen mukaan jopa puolet yli 80-vuotiaista ei palaa
enää kotiin vaan jää erilaisiin hoitolaitoksiin.
Noin prosentti leikatuista saa rintahaavan, jolloin koko
rintalastan alue, niin sanottu välikarsina, tulehtuu pahasti.
- Sitä me pelkäämme valtavasti. Jos tietäisimme, keneen infektio
iskee, jättäisimme leikkaamatta. Pahimmassa tapauksessa rintalasta
joudutaan poistamaan, ja antamaan viikkoja suonensisäisiä
antibiootteja. Tästä huolimatta neljäsosa potilaista kuolee,
monella heistä on 2-tyypin diabetes tai munuaisten vajaatoiminta.
Jopa puolet ohitusleikkauksista tehdään kiireellisinä. Joskus
sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire on sydäninfarkti.
- Päivystyksenä leikataan ihmiset, jotka tulevat kivuissa
sairaalaan. Kiireellisissä leikkauksissa riskit ja kuolleisuus
kasvavat. Jos leikkaushetkellä tulee vaikkapa infarkti, sitä ei
totta vieköön pystytä estämään, Sisto toteaa.
Yksi sepelvaltimotaudin riskitekijä on geneettinen alttius, mutta
kovan onnen voi voittaa vaikuttamalla muihin riskitekijöihin.
Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina.
Ohituksen jälkeen rintalastan luutumisen varoaika on 6-8 viikkoa.
Silloin ei saa hakata puita, puistella mattoja tai kantaa
kauppakasseja.
Siirteet pysyvät auki noin 15-20 vuotta, mutta sekään ei ole kiveen
hakattua.
- Mitä enemmän liikkuu ja kiinnittää huomiota ruokavalioonsa, sitä
todennäköisimmin välttää uudet tukokset. Liikkuvan ihmisen sydän
pumppaa verta tehokkaasti, stressi lievittyy ja syke laskee. Mikään
yksittäinen ruoka-aine ei ole myöskään sydämelle vaarallinen,
kunhan muistaa kohtuuden.
- Ohitusleikkaus hoitaa oireita, mutta se ei poista
sepelvaltimotautia. Joskus leikkaus on ainut keino pelastaa ihmisen
henki.
Teksti: Marjo Hentunen
Kuva: Eeva Mehto
Lue myös Ohitusleikkauskokemukset huomioon hoitotyön kehittämisessä -artikkeli.
17.01.2012