Mutta mitä dramaturgi, sanankäytön ammattilainen, tekee musiikille ja liikkeelle omistetussa taidelaitoksessa?
- Oopperadramaturgin tehtäviin kuuluu kirjoittaa käsiohjelmia, tehdä taustatutkimusta ja joskus myös suomennoksia - siinä siis yhdistyvät kaikki opiskelemani alat, musiikki, kirjallisuus, historia ja kielet, selvittää kulttuurin moniottelija Koivisto. Hän on muun muassa ehtinyt opiskella Ranskassa, opettaa musiikkia ja väitellä Pentti Haanpään tuotannosta.
- Kiehtovaa on myös se, että pääsee tekemään yhteistyötä todella huippuluokan tekijöiden kanssa. Missään muussa työssä tuskin olisin kohdannut sellaisia ihmisiä kuin ohjaajat Dario Fo ja Peter Sellars tai säveltäjät Aulis Sallinen ja Kaija Saariaho.
Kun Koivisto kirjoitti Kansallisoopperan historiaa, hän törmäsi moniin suuriin taiteilijoihin, jotka olivat lähteneet liikkeelle tyhjästä ja luoneet uransa lahjakkuuden ja sinnikkyyden avulla.
- Esimerkiksi Alfons Almin tie lastenkodista ooppperanjohtajaksi ja Usko Viitasen nousu köyhyydestä ja jopa vankilasta yhdeksi maailman hienoimmista baritoneista ovat uskomattomia tarinoita. Koskettava oli toisaalta säveltäjä Tauno Pylkkäsen vähittäinen alamäki Suomen johtavan oopperasäveltäjän paikalta.
Entä mistä oman työpaikan produktiosta on jäänyt kulumaton jälki sydämeen?
- Pysyvä jälki on jäänyt erityisesti Richard Wagnerin Niebelungin sormuksesta. Neljän oopperan kokonaisuutta tuotettiin juuri silloin kun tulin Kansallisoopperaan, ja lopputulos oli ehdottomasti suurinta oopperaa, mitä koskaan olin missään nähnyt. Baletin puolella Pähkinänsärkijä on kauneudessaan aina yhtä lumoava.
Annukka Järvi
07.03.2012