Sisältöön Tulosta
 
 
 
 
 

Taidetta kierrätyksessä - videotaide elvyttää

Ruskea, ryhmyinen oksa herää verkkaan elämään. Se puhkeaa kukkaan, ja hetken kuluttua valkoiselle kankaalle heijastuu värien, muotojen ja tunnelmien kirjo. Videotaiteilija Merja Heinon mm. muistisairaille vanhuksille ja kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille tekemä kahdeksanminuuttinen videotaideteos on ihana kokemus, kuin katsoja kylpisi harmoniassa ja kauneudessa.
Merja Heino
 

Helsingin Sofianlehto on taiteilija Merja Heinolle tuttu aikaisempien arkkitehtiopiskeluvuosien taideprojekteista.
Siksi hän otti sinne yhteyttä saatuaan idean videotaiteen viemisestä laitokseen.
- Projektiin liittyi kyselylomake, jonka tulokset yllättivät. Jatkossa pystyisin ottamaan ne huomioon videota tehdessäni, Heino iloitsee.

 

 

 

Kukin videon 65 kuvasta koostuu monesta eri valokuvasta, jotka on otettu sekä kotoisista että eksoottisista kukista. Kun video heijastetaan suurelle pinnalle, katsoja pystyy ikään kuin astumaan sisään kuvaan.

Samalla teos on esimerkki kierrätyksen siunauksellisuudesta: kun taidekenttä on nauttinut alkuperäisvideosta kyllikseen, Heino on vienyt sen iloksi laitoksissa asuville ihmiselle, joiden on vaikeata tai mahdotonta itse lähteä kokemaan taidetta.

Kun taideteos tuli kotiin

Myllypuron vanhustenkeskuksessa Heino teki käyttämättömästä tilasta omaisten ja vanhusten kohtaamispaikan, jonne vei teoksen katsottavaksi. Se ehti kiertää aiemmin mm. Helsingin Sofianlehdossa vaikeasti kehitysvammaisten osastolla.
- Vaihtuva kuva ja selkeät kontrastit pitävät otteessaan, sanoo osastonhoitaja Lauri Meurman Sofianlehdosta. Hän muistelee videon kunniaksi järjestettyjä avajaisia, joihin asukkaat tulivat kuka pyörätuolilla, kuka itse. Pidettiin puheita, taiteilija kertoi videon taustoista, herkuteltiin itse leivotuilla täytekakuilla ja piirailla. Tunnelma oli verraton: jotain erityistä oli tapahtunut. Taideteos oli tullut asukkaiden kotiin, ja viipyi paikalla.

Lauri Meurman
- Kun taiteilijat ja laitokset tekevät yhteistyöprojekteja,
niistä saadaan näyttöjä, jotka päättäjät toivottavasti huomaavat joskus,
osastonhoitaja Lauri Meurman sanoo.

 

Onnen hetkiä ja kokemuksia

- Tuttu hoitaja pystyy lukemaan henkilön eleistä, ääntelystä ja katseesta, millainen kokemus videon seuraaminen on ollut. Aina kun ihmisen aivoihin tulee viestiä, niissä alkaa tapahtua. Se, miten viesti tulkitaan, on yksilöllinen asia. Mutta jokaiselle, vaikkapa muistisairaalle tai kehitysvammaiselle henkilölle, on tärkeää mahdollisuus pitää tai olla pitämättä taideteoksesta.

Tärkeää on sekin, että henkilökunnan kesken keskusteltiin asukkaan kokemuksesta: - Olemme nähneet, miten asukkaat ovat reagoineet. Se on herättänyt paljon pohdintaa.

Heino huomauttaa, että taidevideo on kohderyhmälle helpompi seurattava kuin tv, jonka kuva vaihtuu liian nopeasti, jossa tapahtuu liikaa, informaatiota tulee liikaa... Sitä paitsi: ihmisellä on oikeus esteettisiin elämyksiin ja nautintoon aivojen tilasta riippumatta. Videon avulla voidaan nostaa asukkaiden mieleen onnen hetkiä ja kokemuksia. Siksi on tärkeää, että video on tehty taiteellisesti kunnianhimoisesti eikä ole mikään pehmoversio.

Omaisille lepoa ja virkistystä

- Tv:stä vastaukset tulevat suoraan. Taide jättää vastaukset kokijalle itselleen, muistuttaa Meurman. Pysähtyminen seuraamaan teosta, se, että annetaan aikaa ja tilaa ajatukselle on merkityksellistä. Mielikuvituksen aktivoitumisen ja tyytyväisyyden pystyy aistimaan ihmisistä.

Julkisessa tilassa näytteille asetetusta videotaiteesta hyötyvät myös omaiset, joille se tarjoaa hetken virkistystä samalla, kun jotkut päivittäinkin käyvät tapaamassa laitoksessa asuvaa läheistään. Vuosia, kenties vuosikymmeniä jatkuva tilanne on raskas ajankäytöllisesti ja henkisesti. Odotusaulassa katsottavissa oleva taidevideo antaa enemmän kuin tv:n ostokanava.

Julkisuutta ei voi syödä

Meurman sanoo, että yhteistyölle taiteilijoiden kanssa, erilaisille projekteille, olisi laitoksissa tarvetta. Heino puolestaan haaveilee videotaideteosten työstämisestä eri käyttäjäryhmille niiden erityistarpeiden mukaan.
- Olisi ihanaa tehdä teospaketti, jossa olisi vaihtoehtoja vaikka muistisairaille, autistisille nuorille, vaikeasti kehitysvammaisille... Mutta ei voida olettaa, että yksittäiset osastot tai laitokset pystyvät rahoittamaan sellaista projektia.
Kuvataiteilijalle itselleen taide on kumminkin työtä. Julkisuutta tai näkyvyyttä ei voi syödä. Siksi palkka, edes pienikin, olisi tarpeen - vaikka Heino on tehnyt videonsa korvauksetta.

Meurman laskeskelee, että kyseessä ovat varsin pienet summat. Heinon mukaan taiteellisiin tarkoituksiin tehdyn videon työstäminen erilaisiin laitoksiin sopiviksi paketeiksi veisi työaikaa noin kolme kuukautta.

teksti: Annukka Järvi
kuvat: Pirjo Mailammi
8.11.2012 

 

Hakuohje

Sisällöstä voi hakea tietoa vapaalla sanahaulla.

Vapaa sanahaku käy läpi tekstisisällöt, otsikot ja kuvatekstit.

Haku käyttää oletusarvona hakusanojen välissä TAI-operaattoria.

Haku ei tee eroa suurten tai pienten kirjainten välillä.

Hakusanan voi katkaista asteriskilla eli tähtimerkillä (*) sanan lopusta, mikä on hyödyllistä eri taivutusmuotojen etsimisessä.