Jäljellä vain muisto

On yksi hetki, joka ei jätä rauhaan – osuma. Tuo hetki kulkee läpi koko Roope Sarvilinnan romaanin.

Silloin oli kaunis talvipäivä. Vuoristossa oli aurinkoista. Niin aurinkoista, että miehet käyttivät aurinkolaseja. Sotilasoperaatio oli käynnissä. Peter jäi nojaamaan kiveen. Muutaman päivän kuluttua kivestä oli jäänyt jälki miehen poskeen.

Sotilasoperaatio oli ohi, ja kotona Andersia odotti Mona-vaimo. Heillä oli varaa ulkomaanmatkoihin ja aikaa kulttuurielämyksiin. Monan ystävät olivat yliopistolta, Andersin tuttavat taidepiireistä.

Kuitenkin Andersin ajatukset kulkevat hiljaisuudessa, kivikkoisessa kellastuneessa maastossa, auringon kuumaksi porottamissa puunrungoissa ja miesten askelissa.

Roope Sarvilinnan esikoisteos Kateissa (2015) on Juha Vähäkankaan arvion (Kaleva) mukaan ”vahva, mutta myös outo lukukokemus.”

Samaa sanoisin Osumasta, joka on Sarvilinnan toinen romaani. Kerronta on tiivistä ja tikittävää, teksti vaatii lukijan huomion. Tarinan keskiöstä löytyy muistaminen, ja se osuma.

 

Roope Sarvilinna: Osuma. Tammi 2017