Sydänliiton verkkolehti

Mari vastaa: Ensiksi totean, että 1,3 kilon painonpudotus kuukaudessa ei ole huono tulos. Kuitenkin 1 000-1 200 kilokalorin ruokavaliolla painosi olisi pitänyt pudota enemmän. Liian vähäinen syöminen voi tosiaan pistää kehon ns. säästöliekille. Elimistö aistii hätätilan ja ryhtyy jarruttamaan laihdutusta.
Syitä siihen, ettei paino laske, voi olla myös jotkut mm. sairaudet (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta) ja jotkut lääkkeet (mm. tietyt psyyken- ja epilepsialääkkeet, kortikoidit), jotka vaikuttavat perusaineenvaihduntaan. 

Säästöliekkitilasta pääsee eroon runsaammalla syömisellä, sen myötä aineenvaihdunta normalisoituu. Energiamäärän lisäksi kannattaa varmistaa, ettei rasvan määrä ruokavaliossa ole liian vähäinen, sillä se on omiaan jumiuttamaan aineenvaihduntaa yhä lisää. Leivän päällä kannattaa käyttää kasvimargariinia ja salaatissa öljypohjaista salaatinkastiketta, niin saa elimistölle hyvinvoinnille tärkeää pehmeää rasvaa.

Riittävä syöminen on siis tärkeää säästöliekin estämiseksi. Myös pitkän tähtäimen painonhallinnan kannalta on parempi, kun laihtuminen ei tapahdu liian nopeasti. Uusien ruoka-ja liikuntatottumusten tulisi olla sellaisia, että ne voi hyväksyä osaksi loppuelämäänsä. Jos perinteisen laihdutuskuurin jälkeen palaa entisiin tottumuksiin, kadotetut kilot tulevat yleensä takaisin, joskus jopa korkojen kanssa.  Sopiva laihtumisvauhti on enintään kilo viikossa, puoli kiloakin on hieno saavutus. 500 kilokalorin energiavaje päivässä tekee puoli kiloa viikossa, mikä tekee jo 12 kiloa puolessa vuodessa!

Kannattaa muistaa, että painonkehityksessä saattaa olla joka tapauksessa tasannevaiheita ja toisaalta joskus paino voi pudota nopeastikin. Vaa’an tuijottamisen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota käyttäytymisen muutokseen eli liikkumisen tai ruokatottumusten kohentumiseen ja päivittäisiin onnistumisiin. Myös ympärysmittojen seuraaminen voi olla joskus palkitsevaa. Vartalo voi kiinteytyä liikkumalla, vaikka paino ei putoaisikaan. Maltti on valttia!