Maman finlandaise palmujen katveessa

Ranskan Rivieran ilmasto, aurinko, meri ja makuaistia hivelevä ruoka herättävät välittömästi mielikuvan huolettomasta ja rennosta elämästä. Kun suomalaisranskalainen perhe muuttaa Yhdysvalloista Välimeren rannalle, odotukset ovat korkealla.

Nykyään freelancetoimittajana työskentelevä Helena Liikanen-Renger on kirjoittanut mainiosti perhe-elämästään eteläisessä Ranskassa Antibes’n kaupungissa, joka on lähellä Cannesia, Nizzaa ja Monacoonkin on lyhyehkö matka. Elämänmeno Provencessa on leppeää, vaikkakaan ei ongelmatonta. 

Vastaan tulevat talon katosta vyöryvä vesi ja mustahomeinen seinä. Chateu (linna), heidän talonsa ei ehkä aivan vastaa linnaa, mutta vähitellen talo pihoineen tuntuu kodilta.

Liikanen-Renger kertoo arjen pikkukommelluksista, käyttäytymisnormeista, pukeutumisesta, ruuasta, naapureista ja ennen muuta lastenkasvatuksesta. Ranskalaiset lapset puetaan leikkipuistoon kuin juhliin ja eivätpä äiditkään terveyssandaaleissa kulje. Lasten kura- ja hiekkaleikit ovat ranskalaisille äideille kauhistus.

Tyttären ja pojan äiti – Maman finlandaise – ihmettelee lastenlääkärin antamia pikkulasten ruokintaohjeita. Sokeri ei ole vauvoilta pannassa ja leivonnaiset kuuluvat lasten arkiseen ruokapöytään. Maman finlandaise keittää lapsilleen aamu- ja iltapuurot ja noudattaa pitkälti suomalaisia ruokasuosituksia. Hän myös puhuu lapsilleen koko ajan suomea.

”Maman finlandaise” on todenmakuinen toimittajan ammattitaidolla kirjoitettu tarina, joka käy matkakirjastakin, jos haluaa saada Rivieran miljööstä kiinni. Jaan Liikanen-Rengerin tunnelmat ja tunnistan hänen kirjastaan Etelä-Ranskan iloineen ja puutteineen.

 

Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa. Atena 2016.