Yöjuoksuilta maratoneille

Maltti ja sukkahousumaiset juoksutrikoot tekevät miehestä juoksijan. Kun asenne kevenee, askelille käy samoin.

Rocktoimittaja Matti Riekki, 43, on juossut liki koko ikänsä, osittain työn sanelemalla tavalla: vielä kymmenen vuotta sitten Matti juoksi viikonloppuöisin baareista klubeille ja hoiti nesteytyksen alkoholilla ja hiilihydraattitankkauksen pitsalla. Koska kuntoliikunta oli tyssännyt armeijaan, mies oli lihonut melkoisesti. Äiti taisi olla huolissaan pojastaan, sillä hän lahjoitti tälle sykemittarin. Mittarin testitoiminnon mukaan Matti oli rapakunnossa, ja sen hän tiesi itsekin: portaiden nousu salpasi hengityksen ja pisti pumpun koville. Eräänä krapula-aamuna Matti sai tarpeekseen ja päätti: en juo viinaa, ennen kuin osaan ja lisäksi alan juosta. Viinalakko kesti vuoden, mutta juoksu jäi.

– Juokseminen on siinä mielessä helppoa, ettei se vaadi suuria uhrauksia. Alkuun riittää, että saa itsensä pihalle – mikä ei toki sekään ole niin helppoa. Tavoitteellisuus auttaa, ja alussa tavoitteeni oli lähteä omin jaloin säännöllisesti jonnekin, Matti kertoo.

Kun suomalainen mies jotain päättää, sen hän myös tekee. Ainoastaan väistämättömät flunssat saivat Matin jättämään suunnitellut lenkit väliin. Myös ympäristö on hyötynyt juoksuharrastuksesta.

– Saatan lähteä lenkille mörrimöykkynä, mutta tulen takaisin toisena miehenä.

Juoksua ei turhaan mainosteta mielialalääkkeenä. Tämän lääkkeen eteen pitää kuitenkin tehdä töitä. Maltti on juoksussa valttia, ja nautinto tulee pitkäpiimäisen junnaamisen jälkeen. Matti pohjusti ensimmäisiä juoksuaskeliaan kuukausia reippailla kävelylenkeillä. Ajatustyötäkin tarvittiin.

– Mietin monesti, voiko aikuinen mies pukea päälleen sukkahousuilta näyttävät juoksutrikoot. Kyllä voi, sillä ne ovat ehdottomasti parhaat juoksuhousut. Mitä väliä, miltä niissä näyttää.

Yhdeksässä vuodessa Matti on osallistunut pariinkymmeneen juoksutapahtumaan, mukana kuusi täyspitkää maratonia. Lenkille hän lähtee neljästä kuuteen kertaan viikossa. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on taivaltaa pitkiä matkoja vielä harmaahapsena.

– Tykkään seurata mummojen ja pappojen menoa maratoneilla. Heidän menossaan on sellaista irtonaisuutta ja vapautta, joka meiltä nelikymppisiltä vielä puuttuu.

Ja turha kai edes mainita, että monesti mummot ja papat juoksevat kovempia aikoja kuin Matti.

Matin vinkit aloittelevalle juoksijalle

  • Muista maltti. Ilman riittävää pohjatyötä hommasta tulee itkua ja hammastenkiristystä. Aloita liikkuminen reippailla kävelyillä, juoksemaan ehdit myöhemminkin. Näin harrastus kestää pidempään kuin pari viikkoa.
  • Aseta tavoite. Se voi olla aivan mitä tahansa, kunhan se vie eteenpäin. Juokse mieluummin aikaa kuin kilometrejä.
  • Varaa lenkille aika. Suunnittele tekemisillesi jonkinlainen runko ja laita lenkille paikka kalenteriin. Kun tiedät, mitä teet ja milloin, homma pysyy kasassa, etkä lipsu.
  • Älä emmi, vaan lähde. Vaikka syitä olla lähtemättä riittää, lähde lenkille. Palatessasi olo on aina parempi. Sairaana ei lenkkeillä, ja viikkoon pitää mahtua vapaapäiviä.
  • Anna itsellesi armoa. Sovita harjoittelu elämäntilanteeseesi, älä vaadi itseltäsi huippu-urheilijan suorituksia. Liikarasitus vaanii myös kuntoilijaa.

 

Matti Riekin juoksukokemuksia voi lukea kesäkuussa ilmestyvästä kirjasta Raskas askel – kertomus juoksijan synnystä. Like Kustannus Oy, 2017.