Jos käypäläinen viilettäisi perjantai-iltapäivänä Sydänmaan kirkonmäkeä pyöräpotkurillaan, roiskauttaisi hautuumaan muuriin lokarimpsut ja jarruttaisi apteekin edustalla, hän saattaisi hyvinkin tömähtää päin Sydän-Kullan toimitusjohtajattaren Marilyn Komulaisen kumpuilevaa masua, jollei sitten pyllähtäisi ympäristöviihtyisyyden erikoisasiatuntija Siivous-Sylvin syliin.
Mikäli käypäläinen kykenisi muuhun kuin sopertamaan oho! ja pyyhältämään hädissään takaisin raitille, hän ehtisi havainnoida uusneitien säikähdyksen. Mutta olkoot uusneidit levollisia! Kukaan ei levittele valintamyymälässä - saati hommaa foorumeihin - uutista heidän kuiskuttelustaan ja ohukaisen pikkupaketin vilahduksesta sen siirtyessä taskusta toiseen.
Syytä kyllä olisi. Sillä: kyseisen päivän ehtoolla, kirjakaupan mainosvalon sammuttua ja Ärrän sulkeuduttua, alkoi tummanpuhuvia hahmoja norua kohti seuraintaloa. Kas kummaa! Naamio sujahti paketista kasvoille, kellarinovi narahti, valoa läikähti sateen liejustamalle pihalle. Sitten vallitsi täydellinen hiljaisuus.
Kellarissa, roikkalampun ympärillä, kokoontui kaapuihin kääriytynyt seurue. - Saitko ne, suhahti joku. Naamioitu henkilö nyökkäsi, vetäisi poimujen kätköistä pinon ja levitti sen pukkipöydälle.
- Nämä ovat kopioita, hän selitti. Ruusuke tunnisti äänestä rouvan, joka elätti koti-isäavopuolisonsa ja allergikkolapsensa lähikaupungin johtavan viestintätoimiston bränditietäjänä, jonka vastuulla oli poliittisten ryhmittymien julkisuuskuvan vaaliminen.
- Saan potkut, jos joku joskus... laulaa...
Silloin kädet kohosivat kohti kattoa, ja läsnäolijat vannoivat: - Me vaikenemme tästä iäksi!
Valan jälkeen mustakaapuiset tarttuivat ahnaasti siihen, mitä oli tarjolla. Joku vaimoihminen puhkesi lukemaan ääneen: - "Isoja tekoja pienen ihmisen puolesta".
- Kehtaakin, hän kivahti. - Tulkaa meille, niin näette, ettei se viitsi edes laskea vessanpytyn kantta alas!
Seurue tyrmistyi. Tovin toivuttuaan joku ehdotti korjausta "Pieni ihminen, suuret puheet".
- Mikään ei voisi osua paremmin kohdalleen, ärähti vaimo.
Seuraavaksi muuan muori veti esiin julisteen, jota koristi lause "Vaalikaamme tervehenkisyyttä ja terveitä elämäntapoja!".
- Appi voimailee nostamalla kaljatölkkiä lattialta, hihitti miniä.
- Ja juomalla sen, muori täydensi tuohtuneena. Silloin Siivous-Sylvi kajautti: - No silloin sopii "Vaalikaa te tervehenkisyyttä ja terveitä elämäntapoja!"
Vastuuhenkilö korjasi tekstin ennen kuin ryhmä siirtyi seuraavaan.
- En olisi ikinä uskonut, että minun mieheni, änkytti puoliso alahuuli väpättäen, - sortuisi tällaiseen.
Muut kurkottelivat, ja mitä he näkivätkään? "Anna äänesi perinteitten ja ainoitten oikeitten arvojen puolustajalle!"
Kukaan ei ehättänyt huomauttamaan, että kyllä ne venakkoviinojen välitykset ja rajan bensanhakurallit olivat vakiintuneet paikallisperinteeksi ilman kunnanvaltuutettujen tukeakin, sillä lehtori Jenni Tannisen äänekäs nyyhkäisy särki hiljaisuuden.
- Ne arvot, hän nieleskeli. - Lapset huutelevat, että iskä käski häiriköimään koko rahalla, kun kerran syydetään veroja kouluun.
- Jos minun mieheni saisi päättää, parahti puoliso, - netissä olisi tarjolla kiertokoulu halukkaille ja vaihtoehtona onnenpyörä. Mies ei soisi edes lastensa pääsevän elämässä eteenpäin.
Ruusuke pyyhkäisi hupun kasvoiltaan, tarttui tussiin ja kirjoitti suu viivotinsuorana: "Älä anna ääntäsi suomalaisten perinteitten ja todellisten arvojen puolustajalle - anna se minulle!"
Silloin Irmasiiri Hoikkalainen aisti hilpeän taisteluhalun uhkaavan kääntyä synkeyden puolelle, ja kiirehti julistamaan kunnallisvaalistrategian kehittämistoimet päättyneeksi kuluvalta keväältä. Sitten hän tempaisi kaavun liepeen kasvojensa suojaksi aikoessaan poistua kellarista, mutta erehtyi pimeässä reitistä ja juuttui ikkunaan. Siitä minä, satunnainen ohikulkija, avitin hänet vapauteen. - Sankarini! hän kiljahti langeten kaulaani.
Entä mitä sen jälkeen tapahtui? Se peittyköön iäksi Sydänmaan poliittisen historian hämärään...
Syrjäläinen
