Hoito on lääkärin ja potilaan yhteispeliä

Lääkäri ei voi yksin parantaa potilasta. Potilaan tulee sitoutua hoitoon, se on potilaan oikeus ja velvollisuus, muistuttaa Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

Ennen vanhaan ihmiset näkivät ympärillään kuolemaa. Perheissä oli yleensä paljon lapsia, joista monet kuolivat nuorena. Vanhukset kuolivat kotona, ja kuolemaa pidettiin luonnollisena.

– Tänä päivänä kuolema on siivottu, eikä siitä puhuta. Vielä silloinkaan ei usein puhuta mistään kuolemaan liittyvistä asioista, kun omainen on ilmiselvästi kuolemassa. Puhumattakaan siitä, että varauduttaisiin etukäteen tilanteeseen, jossa olisi mahdollista irrottaa kuolleen elimiä silloin kun nuori ihminen, jolla on vitaaleja elimiä, kuolee odottamatta, lääketieteen ja kirurgian tohtori Heikki Pälve pohtii.

Lääketieteen huima kehitys on edesauttanut väestön elinikäodotuksen nopean nousun viime vuosikymmeninä. Hoitomenetelmien kehitys ja eliniän pituuden lisäys ovat kasvattaneet tietysti myös hoitokustannuksia.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa yhteiskunnallamme ei ole enää kykyä kustantaa kaikkea sitä hoitoa, jota olisi mahdollista antaa. Joten vähin, mitä voidaan tehdä, on karsia pois kaikki turhat kustannukset.

– Potilaat eivät voi tuhlata rajallisia resursseja sillä lailla, että eivät esimerkiksi sitoudu hoitoon tai tule sovittuun aikaan vastaanotolle, sillä se on aina joltain toiselta pois, Heikki Pälve muistuttaa.

– Missä on oikeuksia, siellä on myös velvollisuuksia. Ei lääkäri voi yksin parantaa potilasta. Hoito on yhteispeliä.

 

Myös terveydenhuollossa tulot ja menot tulee olla balanssissa, Pälve tähdentää. – Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi lähtee työnteosta.

– Hoidon onnistuminen edellyttää joihinkin asioihin sitoutumista, joko etukäteen, hoidon aikana tai hoidon päätyttyä. Jokainen ihminen voi osaltaan vaikuttaa omaan terveyteensä. Tupakoinnin lopettaminen, tietyn painoindeksin saavuttaminen, päihteettömyys, tarvittavan rokotesuojan hankkiminen, lääkeannostusten ja hoito-ohjeiden noudattaminen, vaikuttavat tervehtymiseen ja terveyden ylläpitoon merkittävästi.

Jos potilaan ei tule käyttäytymisellään aiheuttaa vaaraa toisille, miten sitten nyrkkeily voi olla laillinen urheilumuoto, vaikka sen tiedetään aiheuttavan vakavia neurologisia vammoja?

– Jos sitä lääkäreiltä kysyttäisiin, oli sitten kyseessä Suomen tai maailman lääkäriliitto, ei sitä sallittaisikaan. Lääketieteellisesti on yksiselitteisen selvää, että ihmisiä ei saa hakata päähän.

 

Kansalaisten on ajoittain vaikea erottaa suuresta ja ristiriitaisesta terveysinformaatiotulvasta lääketieteellinen totuus.

– Jos 99 lääkäriä sadasta sanoo, että kovat rasvat ja liian rasvapitoinen, energiatiheä ruokavalio on kaikkien lääketieteellisten tutkimusten mukaan yksiselitteisesti terveydelle haitallista, ja yksi puhuu toisin, ei kannata uskoa sitä yhtä. Ihminen vain on helposti niin lyhytjänteinen ja mukavuudenhaluinen, että toivoisi saavansa elää huolettomasti ja syödä, mitä huvittaa. Sehän on miellyttävämpi ajatus kuin joutua kieltäytymään jostain. Siksi ihmiset kuuntelevat toisinajattelijaa, Pälve toteaa.

– Lääketieteellinen totuus ei muutu yhden toisinajattelijan mielipiteistä. Jos toinen esittää lääketieteellisiä tietoja ja toinen tunteita herättäviä, mutta totuuden vastaisia mielipiteitä, ja niitä tutkittuun tietoon pohjaavia asiantuntijoita on huomattavasti enemmän, voisi olettaa, että ratkaisu on helppo.

Pälve myötäilee Evansin seitsemättä käskyä muiden potilaiden ja hoitohenkilökunnan kunnioittamisesta. – Epäkohdista tulisi kääntyä lääkärin tai potilasasiamiehen puoleen. Taustalla saattaa myös olla väärinkäsitys.

Pälven mielestä kansalaisten asenteet eivät aina ole varallisuuskysymyksiä.

– Kun perheessä juodaan, tupakoidaan ja eletään muutoin epäterveellistä elämää, myös lapset omaksuvat ne tavat. Ja jos perheessä ei välitetä koulunkäynnistä, ahkerasta työnteosta ja yrittämisestä, ei niissä myöskään osata kannustaa seuraavaa polvea. Hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä vain sillä, että teemme työtä, jolloin yhteiskunta saa verotuloja, joilla voidaan pitää yllä terveydenhoitoa.

 

Heikki Pälven mukaan asennemaailmassamme on tapahtunut jotain, jolla ei ole pelkästään tekemistä varallisuuden kanssa.

– Jos ajatellaan sotien jälkeen Suomea rakentanutta väestöä, joka maksoi sotakorvauksia omalla työllään, lapset koulutettiin, vaikka perheet eivät olleet rikkaita. Yhteiskunnassamme on tapahtunut tässä suhteessa henkistä ja moraalista taaksepäin menoa.

Toisaalta kehittynyt hoito maksaa entistä enemmän.

– Vielä 70-luvulla lääketieteellinen hoito oli varsin edullista. Jos potilas sai jotain vakavampaa, vaikka infarktin, aivoverenkiertohäiriön tai reisiluunmurtuman, yleinen hoitomuoto oli makuuttaa potilasta sairaalassa. Nyt hoito on aktiivista ja edellyttää monenlaisia kuvantamis- ja hoitotoimenpiteitä. Aktiivinen hoito maksaa.

– Kun yhteiskunta painottaa oikeuksia jokaisella toiminta-alueella ja palvelutarjonta on kasvanut, ”hoitoshoppailu” on lisääntynyt. Jotkut potilaat etsivät itselleen mieluisia ratkaisuja ja vaeltavat lääkäriltä toiselle. Joskus ei edes neljä eri mielipidettä riitä, kun valitaan itselle sopivinta ratkaisua. Niin kutsutut vaihtoehtoiset hoidot eivät ole todellisuudessa mikään hoitovaihtoehto. Lääketieteelliset hoidot ovat tieteellisesti testattua tietoa. Näillä niin sanotuilla vaihtoehtohoidoilla ei ole lääketieteen kanssa mitään tekemistä. Jos potilas tulee liian myöhään lääketieteellisen hoidon piiriin, hoidot vaikeutuvat ja kustannukset suurenevat.

Pälve muistuttaa, että vaikka potilaan velvollisuudet ovat moraalisia, mutta niillä on myös taloudellinen ulottuvuus.

– Hyvinvointivaltiomme on jo kahdeksan vuotta elänyt yli varojensa, joten vastuullinen palvelujen käyttö potilaana on kaikkien edun mukaista, myös potilaan itsensä.

 

Filosofian tohtori, lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis esitteli Lääkärilehdessä (1/2016) filosofi Martyn Evansin laatimat potilaan 10 käskyä.

1. Jos kansalainen erakoituu ilman lääketieteellistä syytä ja jättää tahallaan verot maksamatta, hänellä ei ole täysmääräistä moraalista oikeutta vaatia ilmaista terveydenhuoltoa.

2. Kansalaisella on velvollisuus ylläpitää terveyttä.

3. Potilan ei tule käyttäytymisellään aiheuttaa vaaraa toisille, ja kansalaisten tulee suojella sellaisten ihmisten terveyttä, jotka ovat riippuvaisia toisista.

4. Kansalaisilla on velvollisuus hakeutua asianmukaisella tavalla hoitoon, tieteellisiin tutkimuksiin sekä asiantuntemukseen perustuvien lääketieteellisten hoitojen piiriin. Potilas ei saa hakeutua päivystykseen, elleivät vaivat vaadi päivystysluonteista tutkimusta.

5. Potilaan tulee kuvata oireensa ja aikaisemmat sairautensa rehellisesti.

6. Potilaan tulee pääsääntöisesti suostua ehdotettuihin tutkimuksiin ja hoitoihin.

7. Sairaalapotilaan velvollisuus on käyttäytyä kunnioittavasti muita potilaita ja henkilökuntaa kohtaan. Hoitoon liittyvien epäkohtien tuominen esiin muiden potilaiden läsnä ollessa on kielletty, jotta nämä eivät pelkäisi.

8. Potilaan tulee tehdä voitavansa oman toipumisensa edistämiseksi. Hoitomyönteisyys on hoidon ytimessä.

9. Kansalaisten tulee suhtautua myötämielisesti lääketieteellisiin tutkimuksiin. Kansalaisten velvollisuus osallistua lääketieteellisiin tutkimuksiin on epätäydellinen moraalinen velvoite.

10. Kansalaisilla on moraalinen velvollisuus pitää yllä yhteiskunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa.