Kolme kertaa sydän rikki

Jari Anttila, 60, selvisi kolmannesta sydänoperaatiosta, vaikka lääkärit pelkäsivät jo pahinta. Nyt hän katsoo elämää uudella asenteella.

Elettiin vuotta 2011, kun kuumeinen olo, väsymys ja ennen kaikkea läheisten painostus pakottivat Jari Anttilan soittamaan Pohjois-Kymenlaakson sairaalan neuvontaan. Anttila oli varma, että vaivan nimi on keuhkokuume.

– Olin hoitanut itseäni kuumelääkkeillä, sillä perinteisiä sydänoireita ei ollut. Selkeää rintakipua en tuntenut kuin ehkä yhden kerran viisi päivää kestäneen huonon olon aikana. Oikea käsi puutui, mutta senhän pitäisi olla vasen käsi, joka puutuu, jos kyse on sydänvaivasta, Anttila ihmettelee.

Epätavalliset oireet saivat uskomaan viimeiseen asti, että sydän on kunnossa. Vaikka kavereiden antamat nitrot helpottivat oloa, Anttila ei uskonut, että sydämessä voisi olla vikaa.

– Sairaalan neuvonnasta sanottiin, että heti tänne. Totesin vaimolle, että katson formulat ensin ja lähden vasta sitten, Anttila hymyilee.

Viivyttely kostautui. Sydänkipuinen mies joutui pysähtelemään useita kertoja matkalla päivystykseen. Kavereilta lainattuja nitroja meni yksi jos toinenkin. Sairaalassa toimittiin nopeasti. Anttila pakattiin ambulanssiin ja kuljetettiin Kotkaan keskussairaalaan.

– Oli kuulemma mennyt tulppa läpi. Liuotushoito ja pallolaajennus tehtiin heti. Lääkäri kertoi, että yksi suoni oli täysin tukkeessa.

Päätös leikkauspöydällä

Vuotta myöhemmin eli 2012 syyskuussa Anttilan sydän temppuili taas. Toimenpide oli lääkäreiden mukaan jälleen vaikea. Tukos oli tiukassa, mutta saatiin lopulta pois.

– Tällä kertaa minulla oli enemmän kirjamaisia sydänoireita. Hakeuduin hoitoon heti ja hyvä niin, sillä minut vietiin taas ambulanssilla Kouvolasta Kotkaan keskussairaalaan.

Sanonta ei kahta ilman kolmatta istuu hyvin Anttilan sairaushistoriaan. Elokuussa 2013 mentiin taas vilkkukyydillä Kotkaan.

– Ja ei kun pallolaajennukseen. Minulle sanottiin, että tukos on hankalassa paikassa, mutta pitää yrittää. Paikalla oli huippulääkäri, joka pyysi minua tekemään valinnan sen suhteen, leikataanko Kotkassa vai tilataanko kopteri Meilahteen siirtoa varten. Kysyin, pitääkö omaisille ilmoittaa jotakin. Lääkäri totesi, että ei ole aikaa ilmoitella. Pitää vain päättää, jatketaanko operaatiota Kotkassa vai ei.

Hengenlähtö lähellä

Anttila sanoo, että lääketokkuraisena hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Valinta osui Kotkaan, koska se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta.

– Sanoin lääkärille, että koska sinulla on jo rauta sydämessäni ja muut työkalut valmiiksi suonissa, jatkakaa vain. Jos toimenpide epäonnistuu, niin enhän minä sitä jälkeenpäin tiedä.

Operaatio sujui hyvin. Lääkäri kertoi Anttilalle, että päätös oli ollut oikea.

– Itse en ollut ihan niin varma, mutta tässä sitä vielä ollaan. Jälkeenpäin kuulin, että oli ollut oikeasti hengenlähtö lähellä.

Elintavat muuttuivat

Kolmannen pallolaajennuksen jälkeen tuli entistäkin tiukemmat ohjeet elintapojen muuttamiseen ja sydämen varjelemiseen. Liikkua pitää, mutta liiallinen ponnistelu ei ole hyvästä. Myös ravinto piti ottaa tarkempaan syyniin.

– Liikun tuntemusten rajoissa. Aina ennen kuin lähden tekemään jotakin fyysistä, otan nitron. Rasvaisia ruokia olen vähentänyt ja opetellut tykkäämään vähäsuolaisesta ruuasta.

Tupakkaa hän ei polta, olutta menee muutama silloin tällöin.

– Tarkkailen alkoholinkäyttöäni enemmän kuin aikaisemmin. Kontrolli pitää olla koko ajan. Onneksi en ole koskaan tykännyt humaltumisesta, enkä viihdy kapakoissakaan nykyään.

Haikeutta ja kiitollisuutta

Eniten on muuttunut suhtautuminen jäljellä oleviin elinpäiviin.

– Arvostan elämää enemmän. Nykyään näen värit, ennen vain menin eteenpäin enkä välittänyt ympärilläni olevista asioista.

Myös läheiset ovat nousseet entistä tärkeämmälle sijalle arvoasteikossa. Anttila myhäilee, että hänellä on viisi itsetehtyä ja kaksi kaupanpäälle tullutta lasta. Heille pitää kertoa ja opettaa vielä monta asiaa.

– Välillä tulee haikeita hetkiä, kun muistaa, että jokainen päivä vie lähemmäksi loppua. Jospa kuitenkin saisin vielä ainakin kymmenen vuotta elellä tämän sydämen kanssa. Olen kiitollinen siitä, että vielä ei ollut minun aikani.

Näin Jarin stressi kaikkoaa

  • Veneily 
    Meri on elinehto, jonka äärellä rauhoitun. Vaikka veneillessä kroppa joutuu tekemään töitä, mieli rauhoittuu täysin.
  • Sienimetsä 
    Olen kerännyt vaimoni kanssa 240 litraa kantarelleja tänä syksynä. Metsässä liikkuminen rentouttaa. Luonnossa ihminen muuttuu pieneksi. Se tekee sielulle hyvää.
  • Verstas 
    Vietän talvet puuverstaassa, jossa teen kelloja, koruja, puhdetöitä ja kaikkea mahdollista laidasta laitaan. Tällä hetkellä on suunnitteilla kukkapöytä. Verstas on paikka, josta stressi on kaukana.
  • Vapaaehtoistyö 
    Sovittelen rikoksia ja riita-asioita Pohjois-Kymenlaakson sovittelutoimistossa. Vaikeimpia ovat lähisuhdeväkivaltatapaukset. Vapaaehtoistyö on opettanut ymmärtämään erilaisia tapoja elää.
  • Terve itsekkyys 
    Olen opetellut vaatimaan asioita myös itselleni. Jotta jaksan, minun on saatava oma tilani ja omaa aikaa. Aina en voi olla muiden käytettävissä.