Salakavala sydänlihastulehdus

Nuoret innokkaat urheilijamiehet eivät aina malta jättää rankkoja liikuntatreenejä väliin edes kuumeessa. Kannattaa muistaa, että sairaana liikarasitus voi vaurioittaa sydäntä pysyvästi.

Jaakko Lähteenmaalla oli helmikuussa 2016 aivan tavanomainen työpäivä puolessa välissä, kunnes omituinen olo alkoi vaivata, ikään kuin sydän olisi jättänyt lyöntejä väliin ja maailma musteni. Hetken kuluttua maailma taas palasi, Lähteenmaa huuhteli kasvonsa kylmällä vedellä ja jatkoi töitä. Palaverit kutsuivat.

Kun työpäivän jälkeen olo oli vielä hutera, Lähteenmaa meni työterveysasemalle. Lääkäri ihmetteli potilaansa alhaista pulssia ja korkeaa verenpainetta. Pulssi oli 30 ja yläpaine 200. Todettiin, että asiat eivät ole kunnossa. Sydänfilmin jälkeen mies passitettiin välittömästi Meilahden sairaalan sydänteholle.

– Sain vuorokauden ajan nitroa suoraan suoneen. Kun minua tutkittiin, pulssi laski jo alle kolmenkymmenen.

Alhainen pulssi ei tullut yllätyksenä, sillä viitisen vuotta aiemmin Lähteenmaan pulssia tutkittiin sairaalassa normaalin työterveystarkastuksen yhteydessä. Pulssi oli tuolloin 31, mutta mitään sairauteen viittaavaa ei löydetty. Ajateltiin päinvastoin, että alhainen pulssi johtui tehokkaista liikuntaharrastuksista ja kertoi pelkästään hyvästä kunnosta.

Jaakko Lähteenmaa on aina pitänyt kunnostaan ja terveydestään huolta, harrastanut liikuntaa ja syönyt suositusten mukaan. Mies ei itse osaa tehdä ruokaa, mutta vaimon tekemä ruoka on terveellistä ja monipuolista.

Pari vuotta sitten Lähteenmaa pudotti kevään aikana painostaan 14 kiloa säännöllisillä kahdenkymmenen kilometrin ripeätahtisilla lenkeillä. Lähteenmaalla on tapana vaeltaa lapsuuden ystävänsä kanssa joka kesä Lapissa ja nyt kaverukset päättivät parantaa tulevan kesän vaelluskuntoa.

– Kolmisen lenkkiä tehtiin viikossa ja kävellessä puhuttiin syntyjä syviä samalta lapsuuden hiekkalaatikolta olevan kaverin kanssa.

Vaikka Lähteenmaan perusruokavalio on aina ollut hyvä, hän vaihtoi vielä työpaikkaruokailun perunat salaatteihin ja vaalean leivän täysrukiiseen.

Sydänkohtaus yllätti

Meilahden sairaalassa todettiin nyt poikkeuksellisen alhaisen pulssin johtuneen joskus sairastetusta sydänlihastulehduksesta, jota ei ole huomattu. Hoitamaton sydänlihastulehdus on tehnyt sydämen kammion ja eteisen väliin arpikudosta ja vahva arpikudos aiheutti totaaliblokin eli täydellisen kolmannen asteen eteiskammiokatkoksen.

– En tiedä, milloin sydänlihastulehdus on ollut, mutta luulen, että sain sen treenatessani muinoin myös sairaana. Kun kolme-nelikymppisenä harrastin Krav Magaa, Israelin armeijalle kehitettyä kamppailulajia, minulla oli tapana käydä rankoissa treeneissä sillonkin, kun kuumetta oli 37,5 astetta. Ajattelin treenien vain parantavan oloa.

Kun Lähteenmaalle asennettiin Meilahden sairaalassa sydämen tahdistin, verenpaine aleni heti normaalilukemiin ja pulssi säädettiin tahdistimen avulla neljäänkymmeneen. Sitä se nakuttaa tarkasti ja nousee normaalisti liikunnan mukaan.

Mitään säännöllisiä lääkkeitä Lähteenmaa ei tarvitse, eikä ole koskaan tarvinnut. Kolesteroli- ja verenpainearvot ovat hyvät, eikä minkäänlaista pelkoa sydänoperaatiosta jäänyt. Ei ollut myöskään tarvetta elintapojen muuttamiseen.

– Kun pääsin sairaalasta perjantaina, olo oli niin hyvä, että menin heti maanantaina töihin. Pidän työtä aika tärkeänä asiana.

Intohimona hevoset

Jaakko Lähteenmaa on harrastanut ratsastusta intohimoisesti nyt 30 vuotta. Omasta kokemuksestaankin hän tietää, että hevosen selästä putoaminen kuuluu lajiin. On tärkeää, että putoamisen jälkeen ratsastaja kiipeää mahdollisimman nopeasti taas hevosen selkään, ettei pelko valtaa mieltä.

Lähteenmaa on joskus pudonnutkin melko vaarallisesti. Kerran on haljennut jopa kypärä, jokunen kylkiluu on katkennut ja mies on maannut taju kankaalla. Ei siitäkään pelkoa jäänyt.

– Ajattelen, että elämä on pienestä kiinni. Silti on turha pelätä. Vaikka sydänteholle ei usein elämässä joudu, en jää sitä miettimään.

53-vuotias Lähteenmaa toimii Helsingin Sanomien hallintopäällikkönä. Kun työ on vaativaa ja hektistä, ratsastus rentouttaa ja toimii vastapainona.

Eläinten parissa olo vähentää tutkimustenkin mukaan stressiä ja alentaa verenpainetta, eli voitelee siinä samalla myös sydäntä.

– Hevosten kanssa touhuilu ja ratsastus poikkeaa muista urheilulajeista siinä mielessä, että hevonen on elävä, herkkä olento, joka lukee äärimmäisen tarkasti ihmistä. Ratsastuksessa ei ole koskaan yksin. Hevosiin myös kiintyy. Ne ovat kuin perheenjäseniä.

Ratsastus on Lähteenmaan koko perheen yhteinen harrastus. Kaikki vapaa-aika kuluu neljän oman hevosen parissa.

– En koe stressiä, vaikka työelämä on hektistä, kun olemassa on kokonaan toinen maailma johon menen aina työpäivän jälkeen. Joka päivä hoidan hevosia ja ratsastan. Hevosten parissa nollaan työasiat täysin, sillä hevosilla ei ole meidän ihmisten murheita.

– Hevosharrastuksessa menee hyvinkin 50 tuntia viikossa, eli suunnilleen kaikki vapaa-aika. Minulle riittää viiden tunnin yöunet, enkä ole koskaan valvonut töiden takia.

Perheen Juho-poika on ratsastanut jopa nuorten maajoukkuetasolla ja vanhemmat toimivat huoltojoukkona. Jaakko Lähteenmaa kilpailee itsekin seuratasolla, tuomaroi ja järjestää kilpailuja.

– En vaihtaisi hevosharrastusta mihinkään. Olen reissannut kolmekin viikkoa Juhon kanssa kisamatkoilla ja hoitanut hevosia. Se on hyvää isä-poika yhdessäoloa. Yhteinen hevosharrastus sitoo perhettä. Hevoset ovat niin oleellinen osa elämää, että en oikein osaa edes kuvitella elämää ilman niitä.

Vaimo Leena-Mari aloitti ratsastusharrastuksen jo pikkutyttönä, ja kun pariskunta tapasi, Leena-Mari houkutti myös miehensä ratsastuksen pariin.

– Siihen aikaan ei ollut erikseen aikuisten ja lasten alkeiskursseja, joten oli pakko mennä ryhmään, jolla olin ainoa yli 10-vuotias ja vielä ainoa miespuolinen.

– Mieleeni on jäänyt, että yksi äiti huusi minulle, etkö sinä häpeä, aikuinen mies, kun olin ainoa mies pikkutyttöjen seassa.

Kiitollinen mies

Eläkeikään on vielä reilusti vuosia, mutta Lähteenmaalla on jo selvät eläkesuunnitelmat valmiina.

– Jos vain terveyttä riittää, eläkkeellä on sitten aikaa hoitaa hevosten lisäksi myös koiraa. Ihan varmaa on, että otan silloin koiran. Rotukin on jo mietitty. Se on isovillakoira.

Uusi tahdistin nakuttaa takuuvarmasti ja niin tehokkaasti, että sen luvattiin toimivan vähintään siihen asti kun mies täyttää 100 vuotta. Silti sairaalassa sanottiin, ettei tämä Lähteenmaan sydäntahdistinten Mercedekseksi ristimä laite ole koskaan aivan oman sydämen veroinen. Sen Lähteenmaa huomasi tämän kesän Lapin-vaelluksella.

– 30 kilometrin päivittäiset vaellusmatkat väsyttivät nyt aiempaa hieman enemmän. Se ei silti haittaa, sillä tunturivaellus antaa aina rauhaa. Siellä ei toimi kännykkä eikä sähköposti.

Sydämen tahdistin on helppokäyttöinen eikä rajoita sen kummemmin elämää. Kerran vuodessa tai jos ongelmia ilmenee, Lähteenmaa lähettää kännykän sovelluksella sydänfilmin kontrolloitavaksi Meilahden sairaalaan.

Jaakko Lähteenmaa on kiitollinen suomalaiselle terveydenhoidolle.

– Teki suuren vaikutuksen saada kokea, minkä tasoista yhteiskunnan maksamaa hoitoa Suomessa voi saada. Ja se hoito on tasa-arvoista. Kukaan ei kysy palkkaa eikä vakuutuksia.

– Se huolenpito antoi aihetta ajatteluun. Olin kiitollinen silloin ja olen edelleen kiitollinen. On todella lottovoitto sairastaa Suomessa.