Sydänsairauksien oireet

Sydänsairaudet voivat aiheuttaa monenlaisia oireita. Eri taudeilla on enemmän tai vähemmän tyypillisiä oireita, jotka ovat lähtökohta harkittaessa jatkotutkimuksia. Useimmat oireet ovat kuitenkin epäspesifisiä: ne voivat olla vaarattomia, ohimeneviä tuntemuksia tai ne voivat johtua muusta kuin sydänsairaudesta.

Rintakipu

Sydänperäiseksi sopivaa rintakipua kutsutaan angina pectorikseksi. Rintakipu voi olla merkittävän sairauden oire, vaikka se ei tulisikaan sydämestä. Äkillinen odottamaton rintakipu voi johtua aortan sisäkalvon repeämästä (dissektoitumasta), keuhkoveritulpasta, keuhkokuumeesta, ilmarinnasta (pneumothorax), puhjenneesta mahahaavasta taikka sappi- tai haimatulehduksesta. Pitempiaikainen rintakipu voi johtua sydän- tai keuhkopussin sairaudesta, ruokatorvesta, keuhkosyövästä tai rintakehän luustoon levinneestä syövästä.

Kipu rinnassa on yleinen oire eikä läheskään aina vakavan sairauden merkki. Suuri osa näistä kivuista tulee rintakehän seinämästä tai tukirangasta. Tähän viittaa erityisesti se, jos kipu liittyy asennon muutoksiin, on luonteeltaan paikallista ja pistävää tai tuntuu aristuksena päällepäin.

Angina pectoris

Sydänperäistä tai luonteeltaan samanlaista rintakipua kutsutaan sopimuksen mukaan nimityksellä angina pectoris. Sille ei ole nasevaa suomenkielistä vastinetta. Sananmukaisesti se tarkoittaa "rinnan ahdistusta".

Kaikki eivät miellä angina pectorista kivuksi. Parempi ilmaus olisi englanninkielen "chest discomfort", mutta suora käännös "epämiellyttävä rintatuntemus" on liian kömpelö arkikäyttöön.

Angina pectoriksella on kolme tärkeää ominaisuutta:
1) tuntemuksen laatu, 2) sijainti sekä 3) aiheuttavat ja helpottavat tekijät.

Laadultaan angina pectoris kuvataan puristavaksi, painavaksi, polttavaksi, tukahduttavaksi tai kiristäväksi. Yhteistä näille on tuntemuksen laaja-alaisuus. Hengenahdistuksen tunne kuuluu usein mukaan. Joidenkin on helpompi kuvata tuntemus elein kuin sanoin. Tällöin rintalastan eteen nyrkkiin puristettu käsi, mahdollisesti yhdistettynä kaulalle vietyyn toisen käden peukaloon ja etusormeen ("kravattiote"), on luonteenomainen. Yhdellä sormella osoitettava kipu ei ole angina pectoris.

Angina pectoriksen tyypillinen sijainti on laajalti keskirinnassa. Pienellä alueella vasemman kyljen seudussa ("sydämen kohdalla") tuntuva kipu ei ole angina pectoris. Tuntemus voi säteillä (heijastua) kaulalle, ala- ja harvemmin yläleukaan, hartioihin, käsivarsiin (erityisesti vasempaan) ja joskus ylävatsalle. Vaiva voi tuntua myös pääosin, joskus yksinomaan, heijastealueella.

Angina pectoris -oire syntyy sydänlihaksen hapenpuutteesta. Siksi se alkaa rasituksessa, yleensä fyysisessä kuten ripeässä kävelyssä tai ylämäkeen noustessa. Muut kuormitustekijät kuten kylmä ilma, vastatuuli, kantamukset ja liikunta aterian jälkeen alentavat oirekynnystä. Myös henkinen kuormitus voi tuoda oireen esiin. Sydämen hapenkulutuksen vähentyessä kuten lepoon asettuessa olo helpottaa. Nitroglyseriini auttaa nopeasti, 2-5 minuutin kuluessa. Kivun alkaminen rasituksen jälkeen, jopa vasta seuraavana päivänä, ei ole angina pectoriksen ominaisuus, ei myöskään se, että kipu jatkuu jomottavana useita tunteja.

Angina pectorista sanotaan tyypilliseksi silloin kun kaikki kolme merkkiominaisuutta täyttyvät. Jos jokin näistä puuttuu, puhutaan epätyypillisestä angina pectoriksesta.

Angina pectoris on vakaa (stabiili) silloin, kun se samoissa oloissa ilmenee suunnilleen ennakoitavan asteisessa rasituksessa, esimerkiksi tietyssä kohdassa tuttua ylämäkeä. Angina pectoris on epävakaa (epästabiili) kun aiemmin vakaa oire tulee huomattavasti herkemmin esiin, esimerkiksi jo sisätiloissa liikkuessa tai jopa levossa, taikka tuore oire on näin vaikea. Levossa alkava angina pectoris voi olla merkki sydäninfarktista, erityisesti jos kipu pitkittyy.

Angina pectoriksen vaikeusaste kuvataan neliportaisella CCS-luokituksella  (taulukko). Sydänsairauksista angina pectoris liittyy useimmin sepelvaltimotautiin, mutta nämä eivät ole synonyymejä. Tyypillisenkään - ja varsinkaan epätyypillisen - angina pectoriksen taustalta ei aina löydy sepelvaltimoahtaumia. Näin on tavallisemmin naisten kuin miesten kohdalla. Angina pectoris avoimin sepelvaltimoin voi liittyä tilaan, jota kutsutaan nimellä syndrooma X. Läppäviat, erityisesti aorttaläpän ahtauma (aorttastenoosi) voivat ilmetä angina pectoris -oireena, samoin sydänlihassairaudet, kuten hypertrofinen kardiomyopatia.

Taulukko. Angina pectoriksen luokittelu Canadian Cardiovascular Societyn (CCS) mukaan

Luokka Angina pectoriksen esiintyminen  Toimintakyky 
CCS 0 Ei missään tilanteessa Normaali
CCS 1 Poikkeustilanteissa Voimakas, äkillinen tai pitkään jatkuva rasitus aiheuttaa oireita
CCS 2 Rajoittaa toimintaa lievästi Oire esiintyy ripeässä kävelyssä tai porrasnousussa; ylämäkikävelyssä; liikkuessa kylmässä, tuulessa, aterian jälkeen tai psyykkisen stressin yhteydessä; tai vain aamun tunteina. Normaalioloissa oireita vain yli kahden korttelivälin kävelyssä tai yli kerroksen porrasnousussa tavallista vauhtia
CCS 3 Rajoittaa toimintaa huomattavasti Normaalioloissa 1-2 korttelivälin kävely tai yhden kerrosvälin porrasnousu tavallista vauhtia aiheuttaa oireita
CCS 4 Kyvytön mihinkään toimintaan oireitta; oireita voi olla levossa Peseytyminen, pukeutuminen, sisätiloissa liikkuminen aiheuttaa oireita

Hengenahdistus

Sydänperäinen hengenahdistus syntyy, kun vasemman sydänpuoliskon huonon toiminnan vuoksi verenkierron paine suuntautuu taaksepäin ja aiheuttaa veren pakkautumista keuhkoihin. Ensin keuhkoverenkierron paine nousee, tilan pahentuessa nestettä tihkuu suonista keuhkojen välikudokseen (keuhkojen verentungos eli kongestio) ja pahimmillaan neste täyttää keuhkorakkulat, jolloin ahdistus on vaikeaa, hengitys rohisee ja suusta saattaa nousta vaaleaa vaahtoa (keuhkopöhö eli -ödeemi). 

Normaalisti vasen kammio pystyy lisäämään pumppaamansa veren määrää elimistön tarpeita vastaavasti myös rasitustilanteissa. Huonontunut pumppauskyky (systolinen vajaatoiminta) voi johtua sydänlihaksen heikkenemisestä esimerkiksi sydäninfarktin aiheuttaman arpeutumisen tai sydänlihassairauden vuoksi. Vaikka pumppauskyky olisi normaali, eri syistä johtuva kammiolihaksen jäykistyminen voi haitata sen täyttymistä (diastolinen vajaatoiminta). Aorttaläpän ahtauma voi haitata veren virtausta eteenpäin, jolloin paine suuntautuu taaksepäin. Samoin voi tehdä aorttaläpän vuodon aiheuttama kuormitus. Hiippaläpän ahtauma (mitraalistenoosi) ja hiippaläpän vuoto (mitraalivuoto) vaikuttavat samalla tavoin. Läppävika on voinut vaurioittaa sydänlihasta, jolloin haitta korostuu. Angina pectoris -oireeseen sekoittuu usein hengenahdistus, kun hapenpuutteeseen joutuvat sydänlihaksen pumppauskyky tilapäisesti heikkenee.

Taudin ollessa lievä hengenahdistus ilmenee vasta voimakkaassa rasituksessa, sen edetessä yhä lievemmässä. Lopulta oireita voi olla levossa. Makuuasennossa keuhkojen paineolot huononevat, ja ahdistus pakottaa potilaan nukkumaan pääpuoli kohotettuna (ortopnea-oire). Joskus makuuasennon huono sieto on ajoittaista, jolloin yöllä toistuvasti herättävä ahdistus helpottaa istuma-asennossa (paroksysmaalinen nokturnaalinen dyspnea). Vasemman kammion vajaatoiminnan aiheuttaman hengenahdistuksen ja muiden oireiden kuten väsyvyyden aiheuttamaa haittaa kuvataan NYHA-asteikolla (New York Heart Association).

Hengenahdistukseen on monia muita syitä kuin sydänsairaudet. On ymmärrettävää, että keuhkosairaudet ilmenevät hengenahdistuksena. Melko harvinaisia ovat hengitystä haittaavat lihassairaudet. Huonosta kunnosta ja ylipainosta johtuvaa hengästymistä voi olla vaikea erottaa varsinaisesta hengenahdistuksesta.

New York Heart Associationin (NYHA) toimintakykyluokitus

Luokka  Kuvaus Esimerkkejä toimintakyvystä 
I On sydänsairaus, mutta se ei aiheuta merkittävää toimintakyvyn vajavuutta Pystyy ulkotöihin kuten lapioimaan, pelaamaan pallopelejä, kävelemään tai hölkkäämään 8 km/t
II Sydänsairaus aiheuttaa lievää toimintakyvyn vajavuutta Pystyy haravoimaan ja kitkemään puutarhaa, yhdyntään keskeytyksettä, tanssimaan foxtrotia, kävelemään 6 km/t tasamaata
III Sydänsairaus aiheuttaa voimakasta toimintakyvyn vajavuutta Pystyy käymään suihkussa ja pukeutumaan keskeytyksettä, sijaamaan vuoteen, kävelemään 4 km/t, keilaamaan, pelaamaan golfia (golfauto)
IV Vähäisetkin toiminnat aiheuttavat oireita tai pahentavat niitä, jos oireita on jo levossa Ei pysty luokan III edellyttämiin toimiin

Turvotus

Jos sydämen toiminta heikkenee siinä määrin, että munuaisten verenkierto vähenee, elimistö käynnistää vastatoimia riittävän verenkierron turvaamiseksi. Käynnistyy reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän aktivaatio, joka pidättää elimistöön suolaa ja nestettä. Mekanismi on aluksi hyödyllinen, mutta johtaa lopulta liialliseen nesteen kertymiseen ja turvotuksiin. Tällöin nestettä usein kertyy myös keuhkoihin aiheuttaen hengenahdistusta. 

Turvotustaipumusta korostaa, jos sydämen oikea puoli toimii vajaasti, erityisesti jos kolmiliuskaläppä (oikean eteisen ja kammion välissä oleva trikuspidaaliläppä) vuotaa runsaasti. Tällöin näet paine nousee laskimoissa ja nesteen tihkuminen kudoksiin lisääntyy.

Jalkeilla olevalla henkilöllä turvotukset kertyvät painovoiman vaikutuksesta alaraajoihin. Herkimmin turvotuksen näkee painamalla sääriluun alaosan etupintaa: siihen jää kuoppa, joka vähitellen häviää (kuoppaturvotus eli pitting-ödeemi). Sydänperäinen turvotus ei juuri koskaan jakaudu tasaisesti. Joidenkin kokema silmien ympäristön ja yläraajojen turvotus on ani harvoin sydänvian merkki. Vasta pitkälle edenneessä sydänviassa nestettä kertyy myös vatsaonteloon (askites) ja keuhkopusseihin, etenkin oikealle puolelle. Tällöin kunto on muutenkin hyvin huono.

Turvotus on hyvin epämääräinen oire. Sitä esiintyy monissa tautitiloissa (maksa- ja munuaissairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta) ja ilman mitään sairauttakin. Ihmisen painosta on normaalisti kaksi kolmasosaa vettä, ja pienet nestepitoisuuden muutokset ovat normaaleja mm. naisten hormonikierron mukaan. Alaraajaturvotus voi johtua pelkästään lihavuudesta tai laskimoiden vajaatoiminnasta erityisesti pitkään istuttaessa. Ilman muita sydänvikaan viittaavia oireita tai löydöksiä turvotukset eivät ole sydänperäisiä.

Sydämentykytys

Sydämentykytys (palpitaatio) tarkoittaa epämiellyttävää tietoisuutta sydämen toiminnasta. Se voi johtua rytmihäiriöstä tai muuten tarpeettoman tiheästä pulssista. Usein tuntemus on kuitenkin vaaraton.

Ihmisen kyky arvioida sydämen rytmiä on rajallinen. Voi olla vaikeitakin rytmihäiriöitä, jotka eivät aiheuta tai aiheuttavat vain lieviä tuntemuksia. Toisaalta vähäiset rytmihäiriöt kuten lisälyönnit voivat tuntua kiusallisilta, ja tästä alkava tehostunut itsetarkkailu pahentaa oireita. On tavallista, että "sydämen lyönnit tuntuvat voimakkaina" illalla vuoteessa maatessa, kun muut ärsykkeet ovat vähäiset. Syntyvä stressi kiihdyttää pulssia, harvemmin kuitenkaan yli 90-100/min.

Merkittäväksi epäiltäviä tykytystuntemuksia ovat sellaiset, joihin liittyy muita oireita, kuten rintakipua, huimausta tai pyörtymistä. Samoin selvittely on aiheellinen, jos pulssi on selvästi poikkeava (epäsäännöllinen tai taajuudeltaan yli 120/min ilman ulkoista syytä). Jos vointi on muutenkin huono, on aiheellista selvittää, ettei ole muuta sairaustilaa, joka ilmenee sydämen poikkeavana toimintana (mm. anemia, kilpirauhasen toiminnanhäiriöt).

Väsymys ja väsyvyys

Väsymys on hyvin yleisluonteinen oire. Pelkkä yleinen väsymys ei yleensä viittaa sydänsairauteen. Poikkeavan väsymyksen sanotaan joskus ennakoivan sydänsairautta, esimerkiksi sydäninfarktia. Tästä ei ole juuri käytännön hyötyä, koska väsymys on niin tavallinen oire, että yhteys – jos se on todellinen – on todettavissa vasta jälkikäteen.

Joskus toisiinsa sekoitetaan väsymys ja väsyvyys. Viimeksi mainittu täytyy eritellä tarkemmin. Jos sillä tarkoitetaan huonoa suorituskykyä, että henkilö "hyytyy" tai "menee hapoille" lyhyen kävelymatkan jälkeen ja joutuu pysähtymään, sydänsairauden mahdollisuus on syytä selvittää, vaikka monia muitakin syitä voi olla. Tarkemmin kyseltäessä löytyy usein muita, tyypillisempiä sydänoireita, kuten rintakipua tai hengenahdistusta.

Tajuttomuuskohtaukset, pyörtyminen ja tajunnan hämärtyminen

Verenkiertoperäistä tajuttomuutta kutsutaan pyörtymiseksi (synkopee). Jos toimintakyky heikkenee, mutta taju ei mene kokonaan, puhutaan presynkopeesta. Oire johtuu aivojen verenkierron yleisestä äkillisestä heikkenemisestä. 

Sydänperäinen pyörtyminen johtuu tavallisimmin rytmihäiriöstä, jolloin syke on joko hyvin hidas tai hyvin nopea. Muita syitä ovat eräät rakenteelliset veren virtausesteet sydämessä, kuten aorttaläpän ahtauma.

Pyörtyminen voi olla myös heijasteperäinen, jolloin kyse on verenkierron säätelyhäiriöstä.