Onnellinen anarkisti Mato Valtonen

Kun Valaskala-bändin tyypit antoivat kaverilleen Markulle lempinimen Mato, ei kukaan heistä voinut aavistaa, että nimi vielä kaiverretaan suomirockin kivitauluun.

Markku Juhani Valtosen lapsuuteen sukelletaan tässä jutussa vähän myöhemmin, mutta ensin katsotaan, minkälaisiin maaperiin kuusikymppiseksi kasvanut Mato on elämänsä aikana porautunut.

Sovimme, että tällä kertaa emme puhu elintavoista. Sen verran täytyy kuitenkin paljastaa, että tavatessamme Matoa vähän jännittää. Yleensä monisanainen mies on tällä kertaa harvinaisen vähäpuheinen. Edessä on yksi tammikuussa alkaneen Terveyden 3-ottelun tarkistuspisteistä Sydänliitossa. Pientä hermostuneisuutta on aistittavissa myös kahdella muulla ottelijalla, Marja-Liisa Kirvesniemellä ja Ulla-Maija Paavilaisella, joskin oireet ilmenevät itse kullekin ominaisella tavalla: toisella puhe kulkee ja toisella nauru solisee.

Paras ikä

Päätämme puhua Mato Valtosen kivasta elämästä. – Olen onnellinen, enkä muuta tavoittelekaan. Elämäni on mielenkiintoista ja minulla on paljon ystäviä. Olen aina parhaassa iässä, sillä jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolensa, en haikaile aikajanalla suuntaan enkä toiseen, Mato kertoo.

Kun tapahtumista kivan elämän varrella keskustellaan tarkemmin, käy ilmi, että tämä mies on monta kertaa hypännyt tuntemattomaan. Uteliaana ihmisenä hän on kuitenkin aina löytänyt uusia mielenkiintoisia aineksia elämäänsä. – Sivun kääntäminen uralla tai yksityiselämässä on tietenkin välillä haikeaa, mutta tarina voi jatkua vain uusia sivuja kääntämällä ja eteenpäin menemällä. Elämän aikana sivuja saakin kääntää monta kertaa, Mato tuumaa. Kuulostaa rohkean ja lannistumattoman miehen puheelta.

– Annan sattuman kuljettaa, hän sanoo. Kuinka niin? Onhan Mato kuitenkin toiminut määrätietoisesti liike-elämässä ja johtanut suomalaisittain suurehkoa yritystäkin.

– Onnistumisen mahdollisuus houkuttelee minua. Jos johonkin lähden mukaan, menen tunteella ja vaistonvaraisesti. Arvioin riskejä, mutta kaikkea ei voi laskea varman päälle.

– Missä näen riskin, sen otan, hän sanoo ja nauraa makeasti tämän lausahduksen päälle. Madolla taitaa olla taas uusia suunnitelmia? Niin onkin, mutta niistä ei voi vielä puhua. – Tällä kertaa omaisuuden menettämisen pelkoa ei ole, mutta kun sitoudun, sitoudun täydellä työpanoksellani.

Bändikin on bisnes

Back to business. Mistä on peräisin Madon liikemiesvaisto ja yritysosaaminen?  – Bändikin on bisnes. Se vaatii johdonmukaisuutta, johtamista, organisointia, taloudenpitoa, ihmisten huomioon ottamista.

Ensimmäinen menestynyt bändi oli Sleepy Sleepers, joka syntyi vuonna 1974. Leningrad Cowboys perustettiin vuonna 1987. Yhtä perustajaa bändeille on turha udella, ne syntyivät monien luovien ihmisten yhteistyönä. – Kuka siinä keksi minkäkin palasen, sitä on vaikea sanoa jälkikäteen, Mato pohtii. – Mutta Aki Kaurismäen idea oli se, että etutukan lisäksi myös kengänkärjet kääritään tötteröille. Mato näytteli monissa Aki Kaurismäen elokuvissa. Akin ainoa ohje oli: Älä näyttele! – Se oli tosi vaikeaa, sanoo mies, joka on esiintynyt näyttelemättä yli kymmenessä Kaurismäen elokuvassa.

Sattuman kauppaa oli myös se, että ”paimenpojista” tuli kansainvälinen menestys. Sen teki elokuva Leningrad Cowboys goes America vuonna 1989. Hetkinen, tästä bändistä tuli siis multimediabrändi aikana, jolloin koko käsite oli vielä tuntematon. Kun internet sitten mullisti maailman 90-luvun puolivälissä, Mato alkoi visioida: Netti olisi oiva kauppapaikka bändille.

Valtavia yleisöjä kotimaassa ja ulkomailla keräsi 90-luvun alkupuolella Leningrad Cowboys Total Balalaika Show. Helsingin Senaatintorillakin nähtiin yli 70-tuhatpäinen yleisö vuonna 1993. Mahtoiko kuuluisan venäläisen puna-armeijan kuoron houkutteleminen yhteisesiintymiseen olla vaikeaa ja byrokraattista? – Me kysyttiin ja se oli siinä, Mato sanoo ensin. – Kyllä meidän on kiittäminen mahtavaa tulkkia Kirsi Tykkyläistä, joka puhui heidät hurmaavasti ympäri 45 minuutissa.

Tekemisen meininki

Mato antoi sattuman kuljettaa kohti vielä suurempia onnistumisen mahdollisuuksia. Vuonna 1998 hän johti täysillä perustamaansa Wapit-yritystä, joka kehitti ensimmäisenä maailmassa AskIt-matkapuhelinpalvelut Radiolinja Oy:lle. Wapit oli Nokian jälkeen tunnetuin suomalainen yritys maailmalla. Kansainväliset talouslehdet kävivät tekemässä juttuja innovatiivisesta suomalaisyrityksestä, joka oli valovuosia aikaansa edellä. Yrityksen koko tarina on luettavissa Madon sittemmin kirjoittamasta kirjasta Noh, sano naakka, kun nokka katkes. – Lopulta kävi niin, että mopo karkasi käsistä rahoitusmarkkinoilla, kun Euroopassa ryhdyttiin myymään ja ostamaan matkapuhelinverkkojen toimilupia huutokaupalla. Lupahinnat nousivat atomivoimalaluokkaan ja lopulta kupla puhkesi. Sata tuhatta alalla toiminutta yritystä meni nurin maailmassa. Wapit oli yksi niistä.

– Wapitilla oli onneksi erittäin hyvä maine alansa ammattipiireissä. Tekijät työllistyivät hyvin konkurssin jälkeen, Mato sanoo. Haikeaa, mutta tämäkin sivu oli käännettävä.

Vuosituhannen vaihteessa Mato oli jättänyt bändihommat perhesyistä. Tuolloin toisella kymmenellä olleet tyttäret eivät siihen mennessä olleet paljon isää kotona nähneet. – Ammattimuusikon työ vaihtui bändiharrastukseksi, vakuuttaa mies, joka heitti viime kesänä 11 festarikeikkaa Sleeppareiden kanssa ja levykin ilmestyi äskettäin. – No, joskus sitä haluaa nähdä, että vieläkö lähtee, mutta nyt bändi on laitettu ylähyllylle, hän väittää.

Sattumaa tai ei, puhuminen on Mato Valtosen nykyinen ammatti. Hänet on valittu 2000-luvulla sekä vuoden että vuosikymmenen puhujaksi. – Olen enemmänkin rohkaisija ja valmentaja, Mato sanoo. – Puhun tekemisen meiningistä, luovuudesta, muutoksesta, hulluudesta, hengen luomisesta. Ammennan omista kokemuksistani ja näkemyksistäni. Vältän muiden puhujien kuuntelemista, jotta en vaikutu heistä liikaa.

Mato ei koskaan lue myöskään kirjojensa eikä levyjensä arvioita. Hän lupaa kuitenkin lukea tämän jutun. – Korjaan vain asiavirheet, muuten saat käyttää kirjoittajan vapauttasi, hän rohkaisee.

Pullakuski

Puhujan ammatti ei ole Madolle mikään uusi aluevaltaus. Jos puhumista mitattaisiin kilometreinä, niin lajin ultramatkat Mato olisi suorittanut 80-luvulla Radio Cityssä yhdessä Sakke Järvenpään kanssa. Pullakuskit-nimisenä aamukaksikkona he tekivät kaikkien aikojen anarkistisinta radio-show’ta yhteensä 10 vuotta. Tosi on, että työteho Suomessa laski tiistaisin klo 10–13 välillä ja koululaiset lintsasivat tunneilta. – Työnantajain Keskusliitto pyysi lähetysajan siirtämistä, Mato kertoo. – Mutta me emme kuvia kumartaneet. Silloin radiossa oli anarkiaa. Kun paikallisradiotoiminta alkoi vuonna 1985, koko Suomi muuttui vapaammaksi.

Olitte Saken kanssa radiokanavien aamutiimien esi-isiä. Mitä pidät näistä nykyisistä? – Ihan kivoja ja viihdyttäviä, mutta ei jälkeäkään anarkiasta.

– Pullakuskeja teimme myös aikana, jolloin Leningrad Cowboys oli suosittu ulkomailla ja kiertueet olivat pitkiä. Usein jouduimme tekemään ohjelmaa etukäteen, kerran 18 tuntia putkeen Radio Cityn studiossa. Siinä kärsi ohjelman ajankohtaisuus, ehkä myös laatu, Mato arvioi.

Terveyden 3-ottelun välitulosten arvioinnista selviydyttyään Mato alkaa pikkuhiljaa vetää nahkatakkia päälleen ja kiirehtii Helsingin kirjamessuille puhumaan aiemmin syksyllä julkaisemastaan kirjasta Kun Suomi-rock puri ja löi.

Hei, meidän piti sukeltaa vielä lapsuuteen!

Mato ja Valaskala

Madon lapsuuden koti oli Helsingin Malmilla. – Se oli kaukana kaupungista, mutta ei kuitenkaan ihan navetta-aluetta. Toiveammattini oli siitä huolimatta maanviljelijä, koska siitä saa muodostettua lyhenteen MV. Toisten pikkukundien kanssa istuin aidalla ja kirjasin automerkkejä ja rekisterinumeroita vihkoon. Olin vielä alakoulussa, kun muutimme Lahteen. Siellä alkoivat bändihommat, ei kaupungin maineikkaassa musiikkiopistossa, vaan kellareissa, autotalleissa ja kesämökeillä.

– Kerran Valaskala oli treenaamassa yhden kaverin mökillä. Viileissä oloissa nukuimme makuupusseissa. Kylmissäni rupesin jossain vaiheessa yötä kiemurtelemaan makuupussissa pitkin lattiaa. – Mato! räkyttivät kaverit. – Tekivät vielä biisinkin, Mato Valtosen Tango.

Niin alkoi Markun kiva elämä Matona. Mies kiiruhtaa mäkeä alas kohti kirjamessuja ja puhekeikkaa, eikä näytä jarruttelevan yhtään, vaikka senkin homman taitaa.