Perulainen Norma on kotonaan Suomessa

Ensi kertaa tapasimme liikuntaleirillä. Minä olin mukana treenaavan miehen puolisona ja laahustin omat lenkkini yksikseni. Norma sen sijaan oli sitkeästi joukon mukana raskaimman mäkitreeninkin. Ja nyt kuulin, että Norma oli tullut tavalliselle lomamatkalle, mutta päättänyt osallistua tarjolla olleeseen liikuntaohjelmaan. Jo silloin huomasin, että tämä nainen tietää, mitä on sisu.

Tuolloin en tiennyt edes, että Norma oli neljän pienen lapsen yksinhuoltaja, jolle etelänloma oli harvinaista herkkua.

– Olin lihonut enkä ollut tottunut huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani, hän kertoo nyt.

Hyppy tuntemattomaan

Norma oli tutustunut suomalaiseen mieheensä Belgiassa, jonne oli muuttanut siskon perässä. Suomeen pariskunta muutti 1989.

Uuteen kulttuuriin sopeutumisessa auttoi, että puoliso oli suomalainen. Norma aloitti myös heti suomen kielen opiskelun työväenopistossa.

– Kielen puhuminen on tosi tärkeää, Norma neuvoo uuteen kulttuuriin muuttavia.

Lasten kanssa puistossa hän tapasi muita pienten lasten äitejä. Siellä tuli luontevia tilaisuuksia suomen puhumiseen, mutta myös erittäin hyviä ystäviä.

– He eivät jätä pulaan, kun on tarvetta.

Norma joutui hoitamaan lasten kanssa monet asiat yksin jo ollessaan naimisissa, sillä mies oli paljon työmatkoilla.

Kun liitto päättyi eroon, lisäksi tuli vielä huoli toimeentulosta.

Norma päätti hankkia ammatin ja meni kampaajakouluun: – Opiskelu vieraalla kielellä oli rankkaa. Monta kertaa ajattelin, että lopetan, mutta sitten taas päätin, että jatkan vaikka kontallaan.

Myöhemmin Norma erikoistui vielä ekokampaajaksi ja työskentelee nyt helsinkiläisessä ekokampaamossa. Luonto ja ekologiset asiat merkitsevät hänelle paljon. Kampaamon hyllyt ovat pullollaan luonnon hoito- ja väriaineita männyn kävyistä lähtien. Hän haaveilee myös, että voisi tuoda Suomeen perulaisia luonnonmukaisia hiustenhoitotuotteita.

Perulainen vai suomalainen?

Peruun Norma on pitänyt yhteyttä koko ajan ja käynytkin säännöllisesti tapaamassa sukulaisiaan.

Myös Suomen perulaisilla on tiivis yhteisö.

Muutaman kerran Norma on ollut vähällä muuttaa takaisin Peruun.

– Äidin kuolema 2012 oli shokki, mutta nyt olen hyväksynyt hänen poissaolon. Olen myös vahvistunut ihmisenä.

Viime talvena hän vietti puoli vuotta synnyinmaassaan ja mietti vakavasti tulevaisuuttaan:

– Se oli hyvä kokemus, laatuaikaa.

Lopulta Norma kuitenkin tunsi, että hänen elämänsä on nyt Suomessa:

– Tämä on rakas maa minulle. Minulla on kaksi maata!

Täällä ovat lapset, koira ja miesystävä ja nyt myös ensimmäinen lapsenlapsi, isoäidin silmäterä.

Myös Peru on muuttunut paljon Norman lapsuuden ja nuoruuden ajoista.

– Silloin elettiin huoletonta elämää. Lapset leikkivät ulkona, kun kodeissa ei ollut televisiotakaan.

Meilläkin nykyään suositut superruuat, juurekset, pähkinät, linssit, pavut ja quinoa, olivat tuolloin kaikkien ruokavalioon kuuluvaa arkista köyhien ruokaa. Erityisen terveellisenä Norma nostaa esiin paljon mm. välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sisältävän Sacha Inchi -öljykasvin.

Hampurilaisketjujen tarjonta on horjuttanut perinteisen ruuan asemaa Perussakin. Norma jopa muistaa lapsuudestaan, kuinka erästä lasta pilkattiin koulussa köyhäksi, kun hänen rinnuksilleen oli jäänyt quinoaa.

Kulttuurien ja kielien välillä Norma on tottunut sukkuloimaan lapsesta asti. Hän kulki oppaana ja tulkkina vuoristosta kaupunkiin tulleiden sukulaisten kanssa, sillä sukulaiset puhuivat inkojen ketsuan kieltä ja kaupungissa piti pärjätä espanjalla. Nyt Norma harmittelee, että hänen ketsuan taitonsa on ruostunut.

Hyvä olo näkyy päälle

Palaamme vielä yhteiseen etelänmatkaamme.

– Oi oi, hulluja olen tehnyt, Norma nauraa nyt ensimmäiselle kuntoilutem­paukselleen.

Silloin hän ei vielä muuttanut elämäänsä kertaheitolla. Mutta jotain jäi itämään. Myöhemmin, kun sokeriarvot olivat koholla terveystarkastuksessa, Norma tiesi, mitä tehdä. Hän on aloittanut lenkkeilyn koiran kanssa ja käy säännöllisesti kuntosalilla. Viime kesänä paino putosi kahdeksan kiloa. Myös ruokavalio on muuttunut:

– Limut ovat turhaa, samoin mehut jäivät pois, enkä syö enää usein karkkia ja suklaata. Olo on paljon parempi.

Jokapäiväisen ruoan hyvänä perustana on perinteinen perulainen ”köyhien ruoka”.