Riitta Lahtinen on kehittänyt kosketusviestien kieliopin

Kosketuksen kieli ulottuu sinne, minne sanat eivät yllä. Kosketus tekee hyvää. Mutta tiesitkö, että kosketus voi olla myös kerronnan keino?

Kasvatustieteitten tohtori, kommunikaatiopäällikkö Riitta Lahtinen on kehittänyt kuurosokeille kosketusviestien eli haptiisien käyttöä. Hän vakuuttaa, että haptiikka sopii mainiosti myös lasten ja vanhempien tai muistisairaiden ja heidän läheistensä viestintään silloin, kun tarvitaan jotain sanoja syvempää. Tai miksei ihan huvinkin vuoksi.

– Kosketus vapauttaa oksitosiineja, hyvän olon hormoneja, muistuttaa Riitta. Valitettavasti luontevaa, arkista kosketusta on nykyisin monen elämässä aivan liian vähän.

Räiskyväisen Riitan olalta kurkistelee punainen kukkaköynnös, ja hiukset ryöppyävät hilpeitä kiharoita. Kun kävijä astuu hissistä Suomen Kuurosokeat ry:n toimiston oven edessä, Riitta ojentaa paperiset mustat silmälasit. – Pane ne päähäsi, niin saat kokea, miltä tuntuu, kun näkökenttä on rajattu, hän kehottaa. Ja sitten mennään...

– Tässä on sokean henkilön muovailemia patsaita, jotka kuvastavat eri tunteita. Mitä arvelet, miten hän on nimennyt tämän?

Tunnustelen. Kyyristynyt asento, kädet niskan takana – tunnistan pelon ja turvattomuuden.

– Ahdistus, nyökkää Riitta, ja sitten jatkamme matkaa. Jalkapohjissa tuntuu oikealle reitille ohjaava kohokaista. Riitta tukee käsivarrellaan ja antaa toisella kädellään pehmeitä merkkejä, joiden viesti avautuu suoraan alitajuntaan. Sitten Riitta kertoo sormillaan selkään piirtämällä, missä olemme ja missä toimiston työntekijöiden huoneet sijaitsevat.

Seuraavana ovat vuorossa kuurosokeiden taitajien veistokset, joita saan tunnustella. Kun vihdoin vapaudun näön peittäneistä paperilaseista, voin verrata omia tuntemuksiani teoksista. Kyllä! Olin tunnustelemalla hahmottanut ne aivan yhtäläisiksi.

Riitta, Russ ja musiikkiterapiaopinnot

Sairaanhoitajaksi, opettajaksi ja viittomakielen tulkiksi kouluttautuneen Riitan reitti kosketusviestien kiehtovaan maailmaan punoutuu myös rakkaustarinaan. Kävi nimittäin niin, että sisäkorvaperäiseen kuulovammaan ja verkkokalvorappeumaan eli usherin syndroomaan perehtynyt Riitta oli luennoimassa Ruotsissa kuurosokeutta käsitelleessä konferenssissa, jossa oli puhujana usheriin sairastunut englantilainen Russ Palmer.

– Ruotsalaisten mielestä meidän piti pitää yhteinen esitys, ja sitä on nyt harjoiteltu 90-luvun alusta saakka, nauraa Riitta.

Suhteen vakiintumiseen liittyy myös kosketusviestien eli haptiisien kehittäminen. Koska musikaalinen Russ ryhtyi Suomessa vaihtamaan alaa ohjelmistosuunnittelijan työstä musiikkiterapeutiksi kuuroudestaan huolimatta, pariskunnan oli kyettävä pieneen ihmeeseen: todistettava, että kuurosokea voi opiskella musiikkiterapeutiksi.  Hämärässä huoneessa, jossa huulilta lukeminen oli mahdotonta, Riitta tulkkasi kosketuksilla Russille tarinan, jonka opintopsykologi kertoi. Testi onnistui, Russ pääsi opiskelemaan toiveammattiinsa, ja Riitta ryhtyi tekemään väitöstutkimusta haptiiseista.

Vaikka aisteista luopumiseen liittyy paljon raskasta ja suruakin, se ei ole estänyt Lahtinen-Palmerin pariskuntaa toteuttamasta unelmiaan, kuten uimasta Floridassa delfiinien kanssa – ja sivumennen sanottuna huomaamasta, että delfiinitkin osaavat lukea kosketusviestejä! Yhteiset kiinnostuksen aiheet ovat yllyttäneet Riittaa kehittämään haptiiseja hämmästyttävillekin alueille. Eri instrumentit ja musiikkiin liittyvä käsitteet eivät riitä, sillä Russ on kiinnostunut monipuolisesti kulttuurista ja avaruudesta.

– Olemme viettäneet pari päivää avaruustutkimuskeskuksessa, jossa söimme kahteen otteeseen lounasta astronautin kanssa, kertoo Riitta. Heidät on kutsuttu jopa Buckinghamin palatsin teekutsuille. Siellä oli ilo tavata kuningatar Elisabeth II, joka muisteli nuoruudessaan tapaamansa Helen Kellerin vierailua.

Kosketuskerronta menee kehoon ja mieleen

Haptiisien kieli voi olla siunaukseksi hyvin monenlaisille ihmisille ja käyttökelpoinen viestinnän väylä elämän eri vaiheissa. Moni meistä kärsii kosketuspuutetta tässä kosketusköyhän kulttuurin, yksin asuvien aikuisten, tietokonepelien ääressä kavereita kohtaavien lasten ja laitoksissa hoidettavien muistisairaitten luvatussa maassa. Elämäntapa sulkee aiemmin luontevat kosketuksen hetket pois. Riitta ottaa esimerkin pukeutumisesta. Kun aikoinaan vaatteet tehtiin itse, niiden sovittamiseen sisältyi paljon kosketusta. Miten on nyt?

Lapsetkaan eivät enää paini tai peuhaa entiseen malliin, sillä yhä useammin yhteisleikitkin liittyvät tietokoneella pelaamiseen. Ehkä vanhemmat, isovanhemmat tai vaikka kummit voisivat korvata läheisyysvajetta kertomalla heille iltasatuina kehotarinoita. Mutta miten? Riitta pyytää minua seisomaan ja maalaa sormillaan selkääni kesäisen maiseman. Tunnistan lämmön, rantakoivut ja levollisen järven. Sitten Riitta vaihtaa tunnelmaa, ärhäkkä tuuli taivuttaa puiden latvuksia ja järvellä käy korkea aallokko. Uskokaa pois, kehotarinoiden kokeminen on hauskaa!

– Ne myös auttavat hahmottamaan tilaa ja omaa kehoa, Riitta muistuttaa.

Entä muistisairaat vanhukset tai terminaalipotilaat, jotka eivät enää jaksa puhua? Hoitaja tai läheinen voi viestiä heidän kanssaan hellällä kosketuksella, jonka ihminen ymmärtää ja ottaa vastaan vaistomaisesti. Kosketuksen kesto, paino ja sen välittämät tuntemukset voivat valmistella henkilöä vaikkapa suihkuun menoon tai hoitotoimenpiteeseen. Pelottavan, yllättävän tilanteen aiheuttama ahdistus sulaa tai ainakin helpottaa, sillä kosketuksella hoitaja yltää sinne, minne sanoilla ei enää ulotu.

 

Faktaa:

  • iholla voi vastaanottaa kosketus- ja liiketietoa kosketuksen kautta; se mahdollistaa ympäristön hahmottamisen kosketuksen kautta
  • tuntoaisti-, liike- ja kohteeseen orientaatiota kutsutaan haptiikaksi
  • haptiisit ovat sosiaalishaptista kommunikaatiota. Taustalla on 1990-luvulla kehitetty The Body Story – kehotarinat (Lahtinen  & Palmer 2005) sekä Lahtisen väitöskirja Haptiisit ja hapteemit (2008)
  • haptiiseista hyötyvät näkövammaisten, kuulonäkövammaisten ja kuurosokeitten lisäksi henkilöt, joilla on kommunikaatio- tai hahmottamisen vaikeuksia
  • sosiaalishaptisen kommunikaation ja haptiisien koulutuksia järjestetään eri puolilla Suomea. Laajimmillaan opiskelija voi suorittaa 3 opintopisteen kokonaisuuden
  • vuonna 2014 ilmestyi pariskunnan uusin teos, Lahtinen-Palmer, Kehotarinoita haptiiseilla, kosketusviestejä kaikenikäisille

Lisätietoja koulutuksista: riitta.lahtinen@kuurosokeat.fi