Toimeentulo ja turvallisuuden tunne sydänsairaan arjessa

Sekä sairastumista että toipumista voidaan tarkastella elintapatekijöiden ja hoidon lisäksi myös tunteiden, tuen ja talouden näkökulmista. On hyvin tunnettua, että nämä liittyvät usein yhteen ja niiden puute aiheuttaa enemmän tai vähemmän stressiä, joka jatkuvana ei tee hyvää sydänterveydelle.

Sydänsairauteen liittyy usein pelkoa tulevaisuudesta, unettomuutta, ahdistusta ja masennusta. Tämä käy ilmi Sydänliiton syksyn 2015 kyselystä. Siksi Sydänliiton uuteen strategian yhdeksi painotusalueeksi on otettu mielen hyvinvoinnin edistäminen. Pienituloisuus ja alhainen koulutustaso eli niin sanottu sosioekonominen asema on, mielenpaineiden lisäksi, on myös ainakin sepelvaltimotautiin sairastumisen riskitekijä.

On luonnollista tuntea masennusta ja ahdistusta sairastumisen aikana. Tämä koskee kaikkia suuria elämänmuutoksia, varsinkin, jos ne eivät ole myönteisiä. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei ole kokenut näitä hankalia tunteita, mutta noin 40 prosenttia on kokenut masennusta, ahdistuneisuutta, unettomuutta ja pelkoa tulevaisuudesta silloin tällöin. Joka kymmenes on kokenut samoja asioita melko usein.

Toisaalta kielteisten tunteiden masennuksen, ahdistuksen, epätavallisen uupuneisuuden tai toistuvien vihantunteiden ja raivonpuuskien on osoitettu altistavan sepelvaltimotaudille. Tilanne on siis ristiriitainen sairastuneiden kannalta. Ehkä olisi hyvä miettiä, mikä aiheuttaa unettomuutta ja muita hankalaksi koettuja tunteita? Voisivatko esimerkiksi vihan tunteet olla joskus myönteisiä merkkejä elinvoimasta tai väliaikainen masennus mielen keino suojautua ylivoimaisilta kokemuksilta?

Niin sanottujen kielteisten tunteiden leimaaminen pelkästään hankaliksi voi aiheuttaa niiden kieltämisen, mikä ei edistä toipumista ja hyvää elämää sairastumisesta huolimatta. On hyvin yksilöllistä, minkä merkityksen annamme millekin tunteelle ja miten läheisemme suhtautuvat niihin. Raivonpuuskat eivät ole terveellisiä sydämelle ja usein pelottavat läheisiämmekin, mutta masennuksen alla voi olla esimerkiksi surua menetyksistä, jonka yhdessä kohtaaminen voi puhdistaa ja auttaa eteenpäin elämässä.

Sosiaalinen tuki on tärkeä osa toipumista. Kyselyyn vastanneet kokivat saaneensa ylivoimaisesti eniten tukea toisilta sairastuneilta (noin 90 % on saanut tukea ainakin silloin tällöin) sekä perheenjäsenitä sukulaisilta ja ystäviltä (lähes 70 % on saanut tukea ainakin silloin tällöin). Neljäsosa vastanneista koki saaneensa läheisiltään erittäin paljon tukea. Sairastuminen ja toipuminen koskettavat aina lähipiiriä: perheenjäseniä, muita sukulaisia, ystäviä ja työtovereita. Myös lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta saatu tuki koettiin hyvänä, mutta vertaistuki muilta sairastuneilta koettiin tärkeämmäksi kuin ammattiapu. Tämä on tärkeä viesti. Sydänliitto jatkaa myös uuden strategian mukaan vertaistuen eri muotojen kehittämistä sekä tukee vertaisia työssään ja yhdistyksiä organisoimaan vertaistukea.

Sairastumisesta aiheutuu myös aina kustannuksia, näin se vaikuttaa toimeentuloon erityisesti jos sairastunut on vielä työelämässä. Toisaalta pienituloiset ja vain välttämättömän koulutuksen käyneet sairastuvat sepelvaltimotautiin muita herkemmin. Talous on siis tekijä, jota sairastumisen yhteydessä ei voi ohittaa. Kolmekymmentäviisi prosenttia vastanneista ilmoitti olevansa 16–67-vuotiaita eli työikäisiä, mutta työttömänä tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Heistä lähes puolet haluaisi ainakin silloin tällöin tehdä työtä. Tämä on yhteiskunnallisestikin merkittävä resurssi. Jotta pienituloisuuden kielteinen oravanpyörä saataisiin katkaistua, tulisi koulutus ja osa-työmahdollisuuksia sekä työhönpaluuta helpottaa sekä taata riittävä sosiaaliturva niille, jotka eivät ole työelämässä.