Sydänliiton puheenjohtaja, Itä-Suomen yliopiston
ravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori
Matti Uusitupa vastaa kysymyksiin valtimotautien
syistä ja rasvan ja hiilihydraattien asemasta terveellisessä
ruokavaliossa.
Viime syksyn rasvakeskustelu näyttää lehahtaneen uuteen liekkiin.
Haastateltavat ja perustelut näyttävät kovin tutuilta barrikadin
molemmin puolin. Masinoiko joku tätä keskustelua?
- Vaikea sanoa, mutta on muistettava, että rasvakeskustelu liittyy
myös elintarviketeollisuuden intresseihin. Pohjoismaissa on
käytetty perinteisesti paljon maitorasvoja. Transrasvahapot on
Yhdysvalloissa nostettu esiin haitallisina, sen sijaan tyydyttynyt
rasva on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Suurelle yleisölle saattaa
syntyä vaikutelma, etteivät asiantuntijat ole yksimielisiä eri
rasvojen terveysvaikutuksista, ja siksi keskustelua halutaan pitää
yllä.
Suomen Kuvalehti kirjoitti 11.3, että asiantuntijat ovat eri
linjoilla tyydyttyneiden rasvojen terveysvaikutuksista. Onko näin?
- Asiantuntijat eivät lehden väitteistä huolimatta ole erimielisiä.
Kaikki myöntävät kovien rasvojen haitallisuuden, ja sen, että
korvaamalla kovat rasvat pehmeillä, LDL-kolesteroli alenee ja
valtimokovettumatautitapahtumat vähenevät. Viimeaikainen
geneettinen tietämys tukee vahvasti sitä näkemystä, että LDL on
suorassa syy-seuraussuhteessa tautiin. Lisäksi vankka perustutkimus
ja useat koe-eläinmallit vahvistavat tätä käsitystä. Mitään
sellaista uutta tietoa ei ole tullut, joka muuttaisi peruskäsitystä
LDL-kolesterolin suorasta osuudesta valtimotauteihin.
"Luonnon" esimerkki siitä, miten haitallinen suurentunut LDL-
kolesteroli voi olla, on suvussa esiintyvä korkea
kolesterolipitoisuus eli familiaalinen hyperkolesterolemia. Tätä
hoidetaan kolesterolilääkityksellä, jotta vältettäisiin varhain
ilmaantuva valtimonkovettumatauti.
Sisäelinrasva yhä haitallista
Lancet uutisoi vastikään yli 200 000 potilaan aineiston
perusteella, että vyötärölihavuus ei olisikaan muuta lihavuutta
vaarallisempaa. Miten tähän pitäisi suhtautua?
- Kun ihminen lihoo, myös vyötärölle kertyy lisärasvaa. Nykyään
puhutaan paljon ektooppisesta rasvasta eli rasvasta, joka kertyy
sisäelinten ympärille, suoliliepeeseen, sydämen ulkopinnalle,
lihaskudokseen ja maksaan. Pelkällä vyötärön ympärysmitan
mittauksella tätä "haitallisinta" rasvaa ei voi hyvin tarkkaan
arvioida. Ylimääräinen rasvakudos on aina riskitekijä. Ehkä alle
kymmenelle prosentille lihavista liikarasva ei johda
aineenvaihdunnan häiriöihin.
- Kukaan ei ole kumonnut energian häviämättömyyden lakia. Väestön
nopea lihominen johtuu kokonaisliikunnan määrän vähenemisestä ja
syömistottumuksien muuttumisesta. Myös alkoholi lihottaa. Ei yhtä
energiaravintoainetta voi nostaa syytettyjen penkille. On absurdi
ajatus, että rasvan käytön vähentyminen olisi syysuhteessa
lihomiseen. Ruokaa on koko ajan tarjolla. Lapsille ja nuorille
sokeripitoiset juomat ovat merkittävä energian lähde.
Viime aikoina on kritisoitu erityisesti virallisia
ravitsemussuosituksia. Pitäisikö suosituksia nyt muuttaa ja miten?
- Tälle väitteelle ei löydy mitään tieteellistä pohjaa. En edes
pidä sanasta "virallinen", kun puhutaan ravitsemussuosituksista.
Meillä on parhaaseen tutkimustietoon perustuvat suositukset, joita
sitten kritisoivat henkilöt, jotka eivät ole koskaan edes tehneet
tieteellistä tutkimustyötä. Uusimmat hyvin kontrolloidut
ruokavaliotutkimukset osoittavat, että nykysuosituksien mukainen
ruokavalio korjaa veren rasva-arvoja, vähentää tulehdustekijöitä ja
parantaa sokeriaineenvaihduntaa. Suomalainen aikuistyypin
diabeteksen ehkäisytutkimus on osoittanut, että kohtuullisesti
rasvaa, pehmeää rasvaa ja runsaasti kuitua sisältävä ruokavalio
(marjat, hedelmät, kokojyväviljatuotteet) pienentää tyypin 2
diabetesriskiä peräti noin puoleen ja tulos pysyy, kun siihen
liitetään liikunta ja viiden prosentin painonpudotus. Kuolleisuus
on myös pienempi kuin väestössä keskimäärin. Nämä tulokset
diabeteksen ehkäisyn osalta on myös toistettu useaan otteeseen.
Laihtuminen auttaa - keinoista riippumatta
Miksi sitten ihmiset kertovat voivansa paremmin hylättyään
ravitsemussuositukset - myös mitattavien arvojen osalta?
- Kun ihminen laihtuu - keinosta riippumatta - vointi yleensä
paranee, ellei kyse ole sairaudesta. Tärkeää on syödä
monipuolisesti. Syöminen on elämänikäinen asia, ei jonkin
erikoisdieetin noudattaminen eikä itsensä kiusaaminen erilaisin
rajoituksin, joista kornein on suomalaisen kokojyväleivän
hylkääminen. Sen terveyttä edistävät ominaisuudet ovat
kiistattomat.
Korkeatasoista ravitsemustutkimusta voi Uusituvan mielestä verrata
lääketutkimukseen. - Eihän uutta lääkettäkään oteta käyttöön sillä
perusteella, että potilaasta "tuntuu hyvältä". Kyllä tarvitaan
pitkäkestoista tutkimusta, ja silti harvinaiset haittavaikutukset
ilmaantuvat vasta laajassa käytössä. Ruokavalion suhteen jo
ravinnon yksipuolistuminen voi olla ongelma, kun elää "läskillä ja
voilla".