Tulokseen on tultu sydänpotilaiden suun terveyttä koskeneessa suomalaistutkimuksessa.
Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ja Meilahden sairaalan kardiologian klinikan yhteistyönä tehtyyn tutkimukseen osallistui yli 500 potilasta, jotka olivat tulleet hoitoon sydänoireiden takia ja joille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Runsaalla kolmanneksella oli stabiili sepelvaltimotauti, tasan kolmanneksella tautikohtaus, neljänneksellä varjoainekuvaus ei osoittanut merkittävää sepelvaltimotautia.
Kliininen suun tutkimus ja leukojen panoraamakuva osoittivat, että ne potilaat, jotka olivat menettäneet yli kahdeksan hammasta, olivat nelin - viisinkertaisessa sepelvaltimotaudin riskissä. Yli kuuden millin ientaskut seitsemässä hammaspinnassa merkitsivät kaksin - kolminkertaista riskiä. Jos hampaita kiinnittävää luuta oli menetetty paljon, se teki sairastumisriskistä viisinkertaisen. Valtimokovettumia oli sitä useammassa suonessa, mitä huonommassa kunnossa hampaiden kiinnityskudos oli.
Arviolta ainakin puolet suomalaisaikuisista sairastaa jonkinasteista parodontiittia. Keski-ikäisistä 10 - 20 prosentilla on paha ientulehdus. Hampaiden ympärillä voi pahimmillaan olla kämmenen kokoinen tulehdusalue. Parodontiitti on etenkin yli viisikymppisten, paljon paikatun sukupolven riesa. Heillä on monesti myös yleissairauksiin lääkityksiä, jotka rasittavat ikeniä ja hampaita. Kaikki suuta kuivattavat lääkkeet masennuslääkkeistä sydänlääkkeisiin ovat uhka suun terveydelle, sillä sylki on hampaiden paras suoja.
Ientaskujen hammaskivi ja ientulehdus saadaan hoitamalla pois, mutta jo menetetty leukaluu tai irronnut hammas ei tietenkään kasva takaisin. Mutta parodontiitti palaa varmasti, ellei suun terveydestä pidä jatkuvasti huolta. Suun kunto kannattaakin varmistaa hammaslääkärillä vuoden välein. Sekä lääkäriltä että suuhygienistiltä saa juuri omaan suuhun tarvittavat kotihoitoniksit
Suomalaistutkimus julkaistiin Journal of Clinical Periodontology -lehdessä