Hyppää sisältöön
Etusivu / Sydänsairaudet / Sydänsairauksien vaaratekijät / Valtimosairauksien ehkäisy

Valtimosairauksien ehkäisy

Maailman terveysjärjestö on arvioinut, että 80 % valtimosairauksista olisi ehkäistävissä.

Mikko Syvänne
Julkaistu 18.8.2015
Päivitetty 3.9.2018
Kuva: Sydänliitto

Suomessa 1970-luvun alusta työikäisten kuolleisuus sepelvaltimotautiin onkin vähentynyt juuri tuon 80 %. Tästä huolimatta valtimosairaudet, ennen kaikkea sepelvaltimotauti, ovat Suomen ja muiden länsimaiden johtava ennenaikaisen kuoleman ja terveiden elinvuosien menetyksen syy. Ne ovat nousseet samaan asemaan myös kehittyvissä maissa.

Valtimosairauksien ehkäisy jaetaan usein

  • primaariseen ehkäisyyn (primaaripreventio) ja
  • sekundaariseen ehkäisyyn (sekundaaripreventio).

Primaarisella ehkäisyllä tarkoitetaan terveisiin ihmisiin kohdistuvia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään sairastuminen tai ainakin lykkäämään sitä myöhemmäksi. Sekundaarinen ehkäisy koskee jo sairastuneita ja tähtää taudin pahenemisen, uusien taudinkohtausten ja ennenaikaisen kuoleman välttämiseen.

Toinen tapa jaotella valtimosairauksien ehkäisy on puhua

  • väestöstrategiasta ja
  • suuren riskin strategiasta.

Koska valtimosairaudet ovat ”kansantauteja” eli kaikilla on riski sairastua ennemmin tai myöhemmin, ehkäisevät toimet koskevat kaikkia. Tätä kutsutaan väestöstrategiaksi, ja sitä toteutetaan elintapakeinoin: terveellinen ravinto, liikunta, tupakoimattomuus, liian stressin välttäminen ja riittävä lepo ja uni. Ruokavalion paraneminen ja tupakoinnin väheneminen ovatkin pääosin Suomessa ja muissa taloudellisesti kehittyneissä maissa tapahtuneen hyvän kehityksen taustalla. Kääntäen samojen seikkojen huononeminen on vaikuttanut päinvastaiseen suuntaan kehittyvän talouden yhteiskunnissa.

Suuren riskin strategia koskee jo sairastuneita ja osaa toistaiseksi terveistä. Suuri sairastumis- tai sairauden pahenemisriski todetaan yksilöllisellä riskinarviolla. Suuren riskin torjumisessa käytetään samoja elintapakeinoja kuin väestöstrategiassa. Lisäksi harkitaan yksilöllisesti ehkäisevän lääkehoidon kuten verenpainelääkkeiden ja rasva-aineenvaihdunnan lääkkeiden (kolesterolilääkkeiden) tarve.

Jo sairastuneilla käytetään lisäksi veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä kuten asetyylisalisyylihappoa (ASA) sekä tietyissä tilanteissa beetasalpaajia ja ACE:n estäjiä tai ATR:n salpaajia. Nämä lääkkeet toimivat sekä sairauden hoitona että estävät sen pahenemista.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi